Haluan pois täältä, pois omasta elämästäni ja näistä ajatuksista. Edes hetkeksi, olkaa kiltti. On uskomattoman kuluttavaa kun tietää mitä haluaa, mutta sen saadakseen jonkun muun on päätettävä jotakin. Jotakin niin uskomattoman tärkeää ja suurta, että tiedän että hän ei pysty siihen heti, jos koskaan. Koskaan. Hirvittävän pitkä aika odottaa.
Ja minua syyllistetään taholta, jonka en odottanut sitä tekevän. Heidän mielestään hän kuuluu täysin sille toiselle ja minä olen se, joka rikkoo heidän muka täydellistä rakkauttaan. Kuinka täydellistä se voi olla, jos hän on ajatuksissaan vähintään puoliksi minun? Ja sitäpaitsi, hän oli ensin minun. Oikeuttaako se mihinkään, sitä en osaa sanoa. Taivaan kirjoissa hän on ollut minun aina, se sormus oli vain yritys huijata onnea ja muuttaa kiveen kirjoitettua.
Ja hän määrää kaiken ja minä vihaan sitä. Vihaan häntä, vihaan itseäni, vihaan tätä. Miksi en laita tälle loppua, miksen pakota häntä valitsemaan? Koska en uskalla. Mitä jos hän valitseekin väärin? Tähdet ovat harvoin minun puolellani.
Mutta silti.
"I still believe,
It's you and me
till the end of time.
When we collide we come together,
If we don't, we'll always be apart.
I'll take a bruise i know you're worth it.
When you hit me, hit me hard."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti