Laatikollinen vihaa.

Päivä, jona vihaan sinua.

Tyhjää, pettävää, surullista. Sellaista oli tänään, sinun takiasi. Syytän sinua, koska voin. Vihaan sinua kaikin voimin ja toivon, että tiedät sen. Toivon, että juuri nyt ajattelet minua ja kuiskaat anteeksipyynnön, joka ei koskaan tavoita korviani. Toivon, mutta epäilen. Epäilen, oletko koskaan pyytänyt mitään keneltäkään anteeksi.

Vihaan sinua, koska olet anteeksipyytämätön.

Kauniita hetkiä, joita rakastaisin ilman sinua. Nyt en kestä katsoa, ne ovat puukkoja. Auringonpaiste ja kimalteleva lumi. Auringon punainen hehku sen laskiessa. Sattuu, koska en voi jakaa tätä kanssasi. Sinä sanoisit sen olevan kaunista, jos näkisit, mutta et näe. Vihaan sinua, koska olet näkemätön.

VIHAAN SINUA. Pilasit elämäni.

Koska koko loppuelämäni joudun elämään tietäen sen, että aina on jotain parempaa. Aina sinä olet jossain. Kukaan ei ole sinun rinnallasi mitään.
Minä en ole mitään ilman sinua.
Vihaan sinua, koska teit minusta mitättömän.

Vihaan itseäni, koska annoin sinun.

Song of the day

Mumford and sons - White Blank Page

Can you lie next to her and give her your heart, your heart?
As well as your body, and can you lie next to her and confess your love, your love?
As well as your folly and can you kneel before the king and say ‘I’m clean’, ‘I’m Clean’?

But tell me now where was my fault, in loving you with my whole heart?
Oh tell me now where was my fault, in loving you with my whole heart?

Her white blank page and a swelling rage, rage.
You did not think when you sent me to the brink, the brink
You desired my attention but denied my affections, my affections

But tell me now where was my fault, in loving you with my whole heart
Oh tell me now where was my fault, in loving you with my whole heart

Lead my to the truth and I will follow you with my whole life
Lead my to the truth and I will follow you with my whole life

http://www.youtube.com/watch?v=sbaL2bnQcSo

Paremmat silmät

Viimeisen vuoden aikana minulle kasvoi uudet silmät, monella tapaa paremmat silmät. Ne ovat edellisiä vähemmän siniset, enemmän ruskeat. Niitä ei huijata niin helposti ja ne eivät näe niin paljon puhdasta hyvää. Ne tutkailevat maailmaa uteliaasti, mutta kriittisesti. Ne yrittävät nähdä syvemmälle kuin ne vanhat silmät. Ja niillä on suuri jano nähdä enemmän. Vanhat silmät näkivät vain sen minkä halusivat, nämä näkevät kaiken. Hänetkin.

Uudet silmät eivät käännä heti katsettaan maahan, ne tuijottavat ylpeästi suoraan eteenpäin, tuli sieltä eteen mitä tahansa. Niissäkin välähtää pelko, useinkin, mutta se ei koskaan saa niitä sulkeutumaan. Pelätessäänkin ne kohtaavat sen mitä kohdattava on. Nämäkin silmät itkevät, mutta eivät jatkuvasti, eivät turhaan. Ne antavat kyyneleitä oikeille suruille, tärkeille ihmisille. Hänellekin.

Päivinä, kuten tämäkin, tahtoisin ne vanhat silmät takaisin. Tahtoisin takaisin aikaan, jossa uskoin tosirakkauteen, jossa näin sitä. Tahtoisin takaisin maailmaan, jossa kohtasin pyyteettömiä ihmisiä, epäitsekkäitä ja kauniita. Vanhoilla silmillä maailmassa oli vähemmän säröjä. Vanhassa maailmassa hän näytti rakastavan minua.

Uusilla silmillä näen tarkemmin.

Kristallin kirkkaasti näen kuinka en merkitse hänelle mitään.

Pilalla

Sinä pilasit minulta loppuelämän. No ehket sentään, minulla on tapana liioitella. Pilasit minulta ainakin 8 kuukautta. Varmaan enemmänkin, koska en vieläkään ole päässyt yli, eikä loppua näy. En pääse millään yli. Pilaat minulta päivän toisensa jälkeen, enkä voi estää sitä. En voi estää sinua, vaikka olet niin kovin kaukana. Jokainen tunti, jonka olet minulta vienyt, on ollut liikaa. Anna ne takaisin, jooko?

Pilasit minulta Irlannin ja Dublinin. Ja Killarneyn. Sen murteen. Minun vatsaani sattuu joka kerta kun ajattelenkin että palaisin. Ja siltikin palaan, sitten joskus. Ihan piruuttani. Ja todistaakseni että pystyn. Pystyn rakastamaan Irlantia senkin jälkeen, kun en enää rakasta sinua.

Juuri nyt olet Dublinissa, tiedän sen. Olet siellä ehkä ensimmäistä kertaa se jälkeen, kun me olimme siellä yhdessä? En tiedä. Ehkä olet käynyt siellä jo monesti. Mutta toivon, että kun istut junassa ässän kanssa, minä käyn mielessäsi. Meidän yhteinen junamatkamme käy mielessäsi, minä käyn mielessäsi. Edes sekunnin. Sinä olet vienyt minulta kuukausia, minä saan viedä sinulta edes yhden sekunnin. Ja toivon, että se on elämäsi surullisin sekunti. Istut siinä ja tuijotat ikkunasta ulos sateeseen ja mietit, että voi kunpa olisin luonasi. Sitten sinun olisi lämmin.

Jos olisin luonasi, minunkin olisi vihdoinkin lämmin. Olen ollut jäässä siitä asti kun me erosimme.
Mutta en.
En ole kanssasi enää koskaan.

Ja koska en saa sinua pois mielestäni täällä, lähden vieläkin kauemmaksi unohtaakseni.
Australia, enough said.
Bye babe, I just hope that you're okay. But I hope it from a distance now.

No place like home

Jos meillä olisi yhteinen koti, se olisi maailman lämpöisin. Se olisi harmaasta luonnonkivestä, epäsymmetrinen ja elävä, niinkuin sinäkin. Karhea pinnaltaan, mutta silti niin kaunis. Ovi sinne olisi aina avoinna ja kutsumattakin saisi tulla sisään. Meidän kodissamme pulppuaisi puhe ja nauru, englantia kymmenillä murteilla. Ja sinun murteesi kaunein kaikista.

Meidän keittiössämme olisi aina ruokaa, aina riittävästi kaikille nälkäisille. Sinun pitkälle vartalollesi riittäisi aina ravintoa ja minulle riittäisi rakkaus. Sinä keittäisit teetäsi kuten aina, maidolla ja sokerilla ja söisit sen seurana skonsseja hillolla ja voilla, niin kuin aina. Minä joisin kahvia suuresta kupista ja olisin onnellinen. Katselisin sinua ja minuun valuisi rauha.

Meidän makuuhuoneemme olisi kuin suuri karhunpesä. Lämmin, turvallinen - meidän oma. Sänky olisi suuri ja sopivan pehmeä ja siellä olisi tyynyjä ainakin tusina. Siellä nukkuisi aina hyvin ja unet olisivat aina kauniita. Sinä olisit ympärilläni, kun nukahtaisin ja kietoutuisit minuun heti kun heräisin. Ja minä jakelisin sinulle suukkoja niin monia, että et koskaan ehtisi kaivata niitä. Ne osuisivat ihollesi sinne tänne, ja parantaisivat sinusta kaikki kolhut.

Jos meillä olisi yhteinen koti, se olisi siellä sinun maassasi. Korkealla kukkulalla, jossa sade piiskaisi ikkunoihin, mutta ei koskaan osuisi meihin. Se olisi siellä, mistä näkee merelle, siellä, jossa kuulee aaltojen kohisevan kallioon. Se olisi siellä missä sinäkin.

Se on siellä missä sinäkin, minä vain puutun.

Sinulliset soluni, sinullinen sydämeni

Sinusta ei jää jälkiä. Toivon, että jäisi. Osaan hoitaa haavoja, mustelmat haalenee, murtumatkin paranevat. Sinä et parane pois minusta, en osaa hoitaa särkynyttä sydäntä. Ei ole lääkettä, ei liinoja ja salvoja, jotka veisivät sinut kokonaan pois. Minä en parane sinusta, en enää usko että paranen. Hetken voin paremmin, mutta sitten teet taas etäpesäkkeen ja leviät kaikkialle. Olet minussa kaikkialla. Leviät kuin syöpä, soluja, joita et ole tavoittanut on enää hirvittävän vähän. Tarvitsen sinuttomien solujen siirron. Ja ehkä uuden sydämen.

Missäköhän sinä olet ja mitäköhän sinä teet? Kello on sinun maassasi nyt kahdeksan illalla. Olet ehkä suihkussa, valmistaudut ehkä töihin. Varmaan pörrötät ne hiuksesikin, niinkuin ennenkin. Ihanat hiuksesi. Hiuksesikin ovat tehneet aivoihini muistijäljen, muistan ikuisesti miltä ne tuntuivat sormissani. Sinun hiuksesi minun sormissani. Nyt varmaankin jonkun toisen sormissa. Olet sairastuttanut sormenikin, ne haluavat vain sinua.

Sinusta ei jää jälkiä. Sinusta jää kipu. Selkäpiitä karmiva, huutava, riipivä, kiljuva, polttava, sykkivä kipu.

Ja yksikään lääke ei auta.

Auta minua.