Miten voi olla, ettei nyt osata tarttua siihen missä on niin kauan sormenpäillämme roikuttu? Joskus halusit mut niin paljon, että juoksit mun perässä pitkin pimeitä katuja, vaikka huusin sulle hirveitä asioita. Nyt kun oon tässä niin et tiedä mitä tehdä. Sun äänes kaikuu mun korvissa koko ajan, kaipaan sua ihan uskomattoman paljon, mutta en uskalla pyytää sulta mitään. Jos uskaltaisin, pyytäisin että tulisit ja jäisit. Nyt käytännössä katsoen työnnän sua kihlattus syliin. Kun haluan vaan, että oot onnellinen. Mut et sä oo. Se on väärä ihminen, väärä suhde. Ihan väärä syli.
En koskaan halua, että sanoisit luopunees jostain tärkeästä mun takiani. Haluan, että haluat mut itse, tajuat sen itse ja teet sen päätöksen itse. Ihan itse, ilman mun apua tai painostusta. Mutta pelkään, että tarvisit vähän rohkaisua ja vähän apua. Sua pelottaa varmaan yhtä paljon kun mua, eilen kuulin sen ensimmäisen kerran sun äänessäs. Sua pelottaa.
Mä pelkään kuollakseni elämää ilman sua. Oon eläny sitä jo liian pitkään, menettänyt sut liian monta kertaa. Tiedän pystyväni siihen, tiedän selviäväni siitä, mutta en vaan enää halua. En halua.
Haluan sut.
torstai 29. huhtikuuta 2010
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Riko minut
Riko minut rakkaani, riko minut vaan
Ehjäksi en enää tahtoisikaan
Loppuun vie työsi, kun aloitit sen
Olen niin, olen niin armollinen
Riko minut rakkaani, etten enää nää
Etten enää kuule tämän enempää
Elämäsi jatkuu, minä elin sen
Pyyntöni on viimeinen
Riko minut rakkaani, riittää jo tää
En minä tiellesi esteeksi jää
Toisten on vuoro, he valvokoot nyt
Yksi on niin väsynyt
Kun saan syyn, niin tää päättyy
Täytä toiveeni, riko minut rakkaani.
Ja enhän minä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Sanot kauniita asioita ja saat mut haluamaan sun luo. Saat mun pään sepittämään satuja, ikäänkuin saduista tulis koskaan totta. Oot niin varovainen, niin raivostuttavan varovainen. Miks pelkäät loukkaavas mua, mutta mikään ei estä sua loukkaamasta häntä? Pelkäätkö antavas mulle syyn lopettaa tän?
Kun niitä syitä on rakas jo tuhat ja yks. Syitä jatkaa on vaan yks.
Mä tekisin mitä tahansa, siis ihan mitä tahansa, että voisin muuttaa tän junan suuntaa, mutta se puuskuttaa vääjäämättä kohti loppua. Sitä ihan vääränlaista, kaikkea muuta kun onnellista loppua. Ja aika kääntyy meitä vastaan, kultapieni. Kohta se ajaa meistä ohi ja sit tää hetki, jossa voitas muuttaa tuleva on ohi. Eikä se tuu takasin. Mä pelkään, että sitä ei saa takasin.
Anna mulle sut takasin. Tuu takasin.
Tai anna mulle syy lähtee. Loukkaa mua, riko mut. Että voisin päästää susta irti.
(lyrics: Anna Puu - Riko minut)
Ehjäksi en enää tahtoisikaan
Loppuun vie työsi, kun aloitit sen
Olen niin, olen niin armollinen
Riko minut rakkaani, etten enää nää
Etten enää kuule tämän enempää
Elämäsi jatkuu, minä elin sen
Pyyntöni on viimeinen
Riko minut rakkaani, riittää jo tää
En minä tiellesi esteeksi jää
Toisten on vuoro, he valvokoot nyt
Yksi on niin väsynyt
Kun saan syyn, niin tää päättyy
Täytä toiveeni, riko minut rakkaani.
Ja enhän minä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Sanot kauniita asioita ja saat mut haluamaan sun luo. Saat mun pään sepittämään satuja, ikäänkuin saduista tulis koskaan totta. Oot niin varovainen, niin raivostuttavan varovainen. Miks pelkäät loukkaavas mua, mutta mikään ei estä sua loukkaamasta häntä? Pelkäätkö antavas mulle syyn lopettaa tän?
Kun niitä syitä on rakas jo tuhat ja yks. Syitä jatkaa on vaan yks.
Mä tekisin mitä tahansa, siis ihan mitä tahansa, että voisin muuttaa tän junan suuntaa, mutta se puuskuttaa vääjäämättä kohti loppua. Sitä ihan vääränlaista, kaikkea muuta kun onnellista loppua. Ja aika kääntyy meitä vastaan, kultapieni. Kohta se ajaa meistä ohi ja sit tää hetki, jossa voitas muuttaa tuleva on ohi. Eikä se tuu takasin. Mä pelkään, että sitä ei saa takasin.
Anna mulle sut takasin. Tuu takasin.
Tai anna mulle syy lähtee. Loukkaa mua, riko mut. Että voisin päästää susta irti.
(lyrics: Anna Puu - Riko minut)
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Redrama - Music
Your l.o.v.e., maybe I've had enough, I'm greedy.
So walk out, and leave me
I'm-a pour my heart out in the C.D.
All the time I wasted with your mind games
And I ain't gonna stand in your way no more
I'm out the door, for sure.
Time to clear the air with kicks and snare hits
Listen, I no longer care who you share your bed with
Wishing you all the best, I guess I confess
each and every sin I did, the way I lived wicked
But I ain't begging you staying, you see
Red he ain't praying it's me
Legging away and I'm out the door quick
You left me hanging in agony, never answered me back
Packing my bags happily, can it be that you forfeit?
You're more fuel for the fire, my torch is lit
All that, all this, inspiring more hits
So I let it out through the music, get off my couch for the music
Maybe a thousand or two cents, still hard to forget
See I'm proud as I'm stupid enough to say this
But too proud to be stupid enough to stay
I'm too loud for my music to ever fade
The dude, just let it rain 'cause my music's my getaway
You left me in the cold, freezing to the bone
When I needed you the most, you left me all alone
But nothing's done changed, still the same thing
And even if you take everything else away
I still got my music
Wish you the best for the rest of your life
Wish you'll be blessed with each breath less stress and drive
'Cause you're a beautiful girl, I thought a beautiful person
I just got to remind you of who you was hurting
Now the booze I was slurping introduced a cruel version
I ain't stupid on purpose, it was Lusifer thirsting
Listen, ain't trying to delegate the blame
And I ain't denying the lying, the painful things
But I'm too tired for fighting or for playing your games
And I ain't dying in silence 'cause today's the day
So I keep rising, I'm climbing till my leg's a-break
Too inspired I turn hate into radioplay
Check your dictionary around page 88
Read the damned print by the word "faithful", bitch
Now I'm telling you you're cold, you left me in the cold
But whenever I'm spitting it's like I'm chilling on my throne
You left me in the cold, freezing to the bone
When I needed you the most, you left me all alone
But nothing's done changed, still the same thing
And even if you take everything else away
I still have my music.
Ja tämän kirjoitin, jotta muistaisin missä kulkee se raja. Älä nöyristele, sinullakin on arvosi.
So walk out, and leave me
I'm-a pour my heart out in the C.D.
All the time I wasted with your mind games
And I ain't gonna stand in your way no more
I'm out the door, for sure.
Time to clear the air with kicks and snare hits
Listen, I no longer care who you share your bed with
Wishing you all the best, I guess I confess
each and every sin I did, the way I lived wicked
But I ain't begging you staying, you see
Red he ain't praying it's me
Legging away and I'm out the door quick
You left me hanging in agony, never answered me back
Packing my bags happily, can it be that you forfeit?
You're more fuel for the fire, my torch is lit
All that, all this, inspiring more hits
So I let it out through the music, get off my couch for the music
Maybe a thousand or two cents, still hard to forget
See I'm proud as I'm stupid enough to say this
But too proud to be stupid enough to stay
I'm too loud for my music to ever fade
The dude, just let it rain 'cause my music's my getaway
You left me in the cold, freezing to the bone
When I needed you the most, you left me all alone
But nothing's done changed, still the same thing
And even if you take everything else away
I still got my music
Wish you the best for the rest of your life
Wish you'll be blessed with each breath less stress and drive
'Cause you're a beautiful girl, I thought a beautiful person
I just got to remind you of who you was hurting
Now the booze I was slurping introduced a cruel version
I ain't stupid on purpose, it was Lusifer thirsting
Listen, ain't trying to delegate the blame
And I ain't denying the lying, the painful things
But I'm too tired for fighting or for playing your games
And I ain't dying in silence 'cause today's the day
So I keep rising, I'm climbing till my leg's a-break
Too inspired I turn hate into radioplay
Check your dictionary around page 88
Read the damned print by the word "faithful", bitch
Now I'm telling you you're cold, you left me in the cold
But whenever I'm spitting it's like I'm chilling on my throne
You left me in the cold, freezing to the bone
When I needed you the most, you left me all alone
But nothing's done changed, still the same thing
And even if you take everything else away
I still have my music.
Ja tämän kirjoitin, jotta muistaisin missä kulkee se raja. Älä nöyristele, sinullakin on arvosi.
Aamu, joka yötä seuraa
Ja niin se taika rikkoutuu. Yö oli kaunis ja puhdas, oli helppo unohtaa kaikki ne esteet mitä tiellemme on asetettu. Olit mun sylissä, olin sun sylissä. En erottanut kumman sydän hakkasi lujaa, ihan kun meillä olis ollu yhteinen pulssi. Oltiin kasa jalkoja ja käsiä, ja kaiken sen keskellä yksi iso sykkivä sydän. Rajat hämärty ja kun katoin sun silmiis, oli kuin olisin kattonut peiliin.
Tunteet on sun kanssas aina potenssiin miljoona. Olisin voinu katsoa sun untas tunteja ja tunteja, räpäyttämättä silmiäni kertaakaan. Ja sun tarvii vaan hymyillä ja mussa kuplii ilo. En koskaan enää tahdo nähdä sua surullisena.
Mutta se yö loppui aikanaan ja sen mukana puhtaus ja ilo. Aamun valo on niin ankara, silmät ovat suttuiset ja hiukset takussa. Ja meistä paistoi syyllisyys ja synti. Me teimme väärin, etenkin sinä. Haluaisin pitää sinua hyvänä ihmisenä, mutta en tiedä voinko kun näen miten et välitä hänestä. Ja miksi hylkäsit minut kun aamu sarasti? Ja pilasimmeko yhdellä yöllä kaiken menneen?
Kenen vuoksi ja minkä tähden.
Vain sen yhden yön tähden.
Tunteet on sun kanssas aina potenssiin miljoona. Olisin voinu katsoa sun untas tunteja ja tunteja, räpäyttämättä silmiäni kertaakaan. Ja sun tarvii vaan hymyillä ja mussa kuplii ilo. En koskaan enää tahdo nähdä sua surullisena.
Mutta se yö loppui aikanaan ja sen mukana puhtaus ja ilo. Aamun valo on niin ankara, silmät ovat suttuiset ja hiukset takussa. Ja meistä paistoi syyllisyys ja synti. Me teimme väärin, etenkin sinä. Haluaisin pitää sinua hyvänä ihmisenä, mutta en tiedä voinko kun näen miten et välitä hänestä. Ja miksi hylkäsit minut kun aamu sarasti? Ja pilasimmeko yhdellä yöllä kaiken menneen?
Kenen vuoksi ja minkä tähden.
Vain sen yhden yön tähden.
torstai 22. huhtikuuta 2010
Nausea part. 1 000 001
Minun ei pitänyt kirjoittaa tästä, koska ajattelin että jos se ei toteudukaan, ei tarvitse sitten selitellä. Mutta siis miksen kirjoittaisi, tämähän on itselleni? Peittelisin totuutta itseltäni. Ja pettymystä. Niin, sehän se pointti taisikin olla.
Meidän pitäisi siis nähdä huomenna. Tai piti. Pessimistinen mieleni ajatteli koko ajan että emme kuitenkaan nää ja niinhän siinä kävikin, muutit päivän lauantaille. Sinänsä kaikinpuolin hienoa, se sopii minullekin paremmin mutta uskoni murskattiin. Tiedän, siis tiedän, että emme me nää silloinkaan. Miksi en voi luottaa suhun? Ehkä koska et ole viimeaikoina antanut aihetta siihen
Ja minä annoin aikanaan aiheen samaan. Me tarvittais kulta luottamusta.
Ja oot puhelimessa ihana. Puhuttiin siitä kuinka nukutaan yhdessä ja melkein pakahduin. Ajatus jonkun vieressä nukkumisesta ei ole koskaan ollut yhtä ihana. Haluan vaan nukahtaa siihen ja herätä siitä ja luulisin, että olen maailman onnellisin. Ja mun sydän kehrää kun kissanpentu kun sanot olevas mustasukkanen ja sanot ettei hän saisi varastaa minua sinulta. Minua. Sinulta. Olenko sinun? Olen.
Mutta sinä et ole minun.
Sanoit, että pelkäät minun jäävän Irlantiin ja että emme näkisi enää. Olemmeko rakas nähneet nytkään? Ei, emme ole. Ja silti olemme toisillemme niin totta, tiedän missä olet ja elän elämääsi sinun kanssasi. Ilman sinua.
What a wicked game to play.
Meidän pitäisi siis nähdä huomenna. Tai piti. Pessimistinen mieleni ajatteli koko ajan että emme kuitenkaan nää ja niinhän siinä kävikin, muutit päivän lauantaille. Sinänsä kaikinpuolin hienoa, se sopii minullekin paremmin mutta uskoni murskattiin. Tiedän, siis tiedän, että emme me nää silloinkaan. Miksi en voi luottaa suhun? Ehkä koska et ole viimeaikoina antanut aihetta siihen
Ja minä annoin aikanaan aiheen samaan. Me tarvittais kulta luottamusta.
Ja oot puhelimessa ihana. Puhuttiin siitä kuinka nukutaan yhdessä ja melkein pakahduin. Ajatus jonkun vieressä nukkumisesta ei ole koskaan ollut yhtä ihana. Haluan vaan nukahtaa siihen ja herätä siitä ja luulisin, että olen maailman onnellisin. Ja mun sydän kehrää kun kissanpentu kun sanot olevas mustasukkanen ja sanot ettei hän saisi varastaa minua sinulta. Minua. Sinulta. Olenko sinun? Olen.
Mutta sinä et ole minun.
Sanoit, että pelkäät minun jäävän Irlantiin ja että emme näkisi enää. Olemmeko rakas nähneet nytkään? Ei, emme ole. Ja silti olemme toisillemme niin totta, tiedän missä olet ja elän elämääsi sinun kanssasi. Ilman sinua.
What a wicked game to play.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Halvalla
Oon odottanut jo monta tuntia. Oottanut sun vastaavan. Luulen, että se vastaus ei tuu oleen se mitä sen toivoisin olevan. Luulen? Tiedän. Pelkään. Itseasiassa luulen, tiedän, että et vastaa ollenkaan. Miks sun on niin helppo kääntää selkäs? Miksen pysty siihen ite?
Vastaisit varmaan että pystythän. Käänsitkin, aikanaan.
Mä tarvisin sua, käsitätkö. Ja mua harmittaa että sotken asioita. Hämmennän tätä soppaa kun en muuta voi ja loukkaan sua samalla. Vai loukkaanko? Onko musta loukkaamaan sua, välitätkö tarpeeks?
Mä välitän susta niin paljon, että haluan satuttaa sua vaa nähdäkseni, että se tuntuu.
"On yö ja valvon sinun vierellä
En tahdo koskaan enää riidellä
Sua vähän aikaa vielä katselen
Olet kaunis ja yksinäinen
Nuku siinä vaan rauhassa
Hei ei enää haaveilla
Keitä muita on tarjolla
En osaa arvailla ja jos heräisit sattumalta
Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni
On hyvä ettet tiedä minusta
Olen huono puhumaan myös sinusta
Vain hiuksiasi hiljaa kosketan
En rakkaudesta mitään ymmärrä
Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Mitä muuta on tarjolla
En osaa arvailla, voi jos heräisit sattumalta
Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni
Hei ollaan vaan aivan paikoillaan
Turha on etsiä kauempaa
Kun on hieno maailma jo tarjolla"
Kunpa heräisit ja antaisit mulle vastauksen.
(lyrics Jenni Vartiainen - Halvalla)
Vastaisit varmaan että pystythän. Käänsitkin, aikanaan.
Mä tarvisin sua, käsitätkö. Ja mua harmittaa että sotken asioita. Hämmennän tätä soppaa kun en muuta voi ja loukkaan sua samalla. Vai loukkaanko? Onko musta loukkaamaan sua, välitätkö tarpeeks?
Mä välitän susta niin paljon, että haluan satuttaa sua vaa nähdäkseni, että se tuntuu.
"On yö ja valvon sinun vierellä
En tahdo koskaan enää riidellä
Sua vähän aikaa vielä katselen
Olet kaunis ja yksinäinen
Nuku siinä vaan rauhassa
Hei ei enää haaveilla
Keitä muita on tarjolla
En osaa arvailla ja jos heräisit sattumalta
Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni
On hyvä ettet tiedä minusta
Olen huono puhumaan myös sinusta
Vain hiuksiasi hiljaa kosketan
En rakkaudesta mitään ymmärrä
Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Mitä muuta on tarjolla
En osaa arvailla, voi jos heräisit sattumalta
Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni
Hei ollaan vaan aivan paikoillaan
Turha on etsiä kauempaa
Kun on hieno maailma jo tarjolla"
Kunpa heräisit ja antaisit mulle vastauksen.
(lyrics Jenni Vartiainen - Halvalla)
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Ne.
Mulla on ikävä muitakin kun sua. Kirjotan tän nyt ikäänku sulle, kun oot oikeestaan ainoo, joka vois ehkä auttaa. Tai sulle haluisin ainaki puhua tästä. Muille en halua. Enkä jaksa. Tai pysty. Kaikkea edellä mainittua.
Sillon kun sä näit sen toisen, se oli vielä ihan pieni. Ihan kesken. En sillon vielä osannut rakastaa sitä, se oli niin ärsyttävä. Mun olis pitäny rakastaa sitä, mutta en jaksanu, mut siltikin pidin siitä huolta. Se rakkaus tuli sitten kun sitä vähiten odotti. Yhtäkkiä tajusin, etten vois kuvitella elämääni ilman sitä ja että tekisin ihan mitä tahansa sen puolesta. Ja mun kasvoille sytty maailman levein hymy ku katoin sitä. Voi että. Voi että mä rakastin sitä.
Rakastan.
Sitä toista et nähnyt koskaan, mut mä tiiän et oisit nauranu sille. Kaikkihan sille nauro, se oli Reppana isolla ärrällä. Toivon ettei se haitannu sitä et sille naurettiin, kun se nauruhan oli kaikki puhtaasti rakkauden värittämää. Se tuijotti niillä silmillään ja se katse sai mussa aikaan halun suojella ja pelastaa. Se tarvi vähä suojelua, se ei pärjänny yksin ja mä pidin siitä huolta, olin sen oma leijonaemo. Kunnes...
Tälle ikävälle ei löydy enää ees sanoja. Vähän ku ikävöis omaa jalkaansa tai jotain, joka on ollut osa sua aina ja nyt kun se on viety niin ei tiedä enää miten vois jatkaa. Mut jatkaahan ihmiset ilman jalkojaanki niin kai munki pitäs jatkaa ilman niitä. Mut tarvisin apua. Ja tukea. Ja tiätkö, ennen kaikkea tarvisin halauksen.
Sun halauksesta maksaisin miljoonan. Mut enhän mä oo rikas.
En oo yhtään mitään.
Sillon kun sä näit sen toisen, se oli vielä ihan pieni. Ihan kesken. En sillon vielä osannut rakastaa sitä, se oli niin ärsyttävä. Mun olis pitäny rakastaa sitä, mutta en jaksanu, mut siltikin pidin siitä huolta. Se rakkaus tuli sitten kun sitä vähiten odotti. Yhtäkkiä tajusin, etten vois kuvitella elämääni ilman sitä ja että tekisin ihan mitä tahansa sen puolesta. Ja mun kasvoille sytty maailman levein hymy ku katoin sitä. Voi että. Voi että mä rakastin sitä.
Rakastan.
Sitä toista et nähnyt koskaan, mut mä tiiän et oisit nauranu sille. Kaikkihan sille nauro, se oli Reppana isolla ärrällä. Toivon ettei se haitannu sitä et sille naurettiin, kun se nauruhan oli kaikki puhtaasti rakkauden värittämää. Se tuijotti niillä silmillään ja se katse sai mussa aikaan halun suojella ja pelastaa. Se tarvi vähä suojelua, se ei pärjänny yksin ja mä pidin siitä huolta, olin sen oma leijonaemo. Kunnes...
Tälle ikävälle ei löydy enää ees sanoja. Vähän ku ikävöis omaa jalkaansa tai jotain, joka on ollut osa sua aina ja nyt kun se on viety niin ei tiedä enää miten vois jatkaa. Mut jatkaahan ihmiset ilman jalkojaanki niin kai munki pitäs jatkaa ilman niitä. Mut tarvisin apua. Ja tukea. Ja tiätkö, ennen kaikkea tarvisin halauksen.
Sun halauksesta maksaisin miljoonan. Mut enhän mä oo rikas.
En oo yhtään mitään.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Kun mua itkettää
Mä tahtoisin sut mun luo. Mä tahtoisin kuulla sun äänen, mä tahtoisin tuntee sun tuoksus. Tahtoisin kehrätä niin että kuulet, väristä niin että huomaat sen. Mä en voi ymmärtää miks et oo täällä, enkä ymmärrä mitä voisin tehdä. Olo on kun pienellä lapsella: MÄ HALUUN, MÄ HALUUN, MÄ HALUUUUUUN!!
Ja kuolen jos en saa.
Se kaipuu kirvelee. Tänään se kirvelee ja polttaa ja mun tekis mieli kynsiä ihoni irti. Toi ihottumakin saattaa johtua susta, turha sitä oli hoitajalle näyttää. Sä sieltä pusket mun ihoni läpi ja saat sen syyhyämään. Huomenna se kaipuu on varmaan taas jotain muuta. Joskus se valuu, itkettää, surettaa ja joskus se polttaa, pistää tai jomottaa. Millon mitenkin, mutta koskaan se ei häviä. Niin kauan kun sä et oo tässä, se kaipuu ei mee minnekkään.
Yritin olla sulle vihanen, ihan tosissani. Huolimatta siitä mitä tein sulle aikoinaan, en oo ansainnu tätä. Tää hiljaisuus on pahempi kun ne sanat, joilla itketit mua viikkoja takaperin. Ne sanat tuntu, tää vaan velloo. Haluan otteen susta ja siitä tunteesta.
ANNA MUN TUNTEA SUT.
Kuinka monta päivää jaksan vielä?
elää ilman sua
Ja kuolen jos en saa.
Se kaipuu kirvelee. Tänään se kirvelee ja polttaa ja mun tekis mieli kynsiä ihoni irti. Toi ihottumakin saattaa johtua susta, turha sitä oli hoitajalle näyttää. Sä sieltä pusket mun ihoni läpi ja saat sen syyhyämään. Huomenna se kaipuu on varmaan taas jotain muuta. Joskus se valuu, itkettää, surettaa ja joskus se polttaa, pistää tai jomottaa. Millon mitenkin, mutta koskaan se ei häviä. Niin kauan kun sä et oo tässä, se kaipuu ei mee minnekkään.
Yritin olla sulle vihanen, ihan tosissani. Huolimatta siitä mitä tein sulle aikoinaan, en oo ansainnu tätä. Tää hiljaisuus on pahempi kun ne sanat, joilla itketit mua viikkoja takaperin. Ne sanat tuntu, tää vaan velloo. Haluan otteen susta ja siitä tunteesta.
ANNA MUN TUNTEA SUT.
Kuinka monta päivää jaksan vielä?
elää ilman sua
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
The more I love you
Mitä kauempana oot ja mitä enemmän teet väärin, sitä enemmän mä rakastan sua. Entiä miks. En ymmärrä mikä tarve mulla on rakastaa sua ja uskoo meihin. Ehkä se on viimenen usko mikä mulla on ja siks pidän siitä kiinni kun hukkuva köydestä. Mitä jää kun rakkaus viedään? Tai se usko.
Olit mun unissa viime yönä, näitköhän säkin mut? Mä toivoisin niin. Ansaitsisit osaksesi vähän ikävää, sulla on ollu kaikki liian lähellä. Tai mistäs minä mitään tietäisin, vaikka kaipaisit mua tai jotakuta sydän verellä joka päivä. Ja jokaikinen yö. Jotakuta?
Perkele jos se on joku muu.
Kun mun maailmassa ja mun keltakantisessa kirjassa kuulut mulle, oot kuulunu jo ties ja vaikka kuinka kauan. Miks yrität rimpuilla vastaan?
Ja miks mä rimpuilen sitä vastaan et päästäisin irti. Kun justhan mä lupasin päästää irti.
Voi vittu.
Olit mun unissa viime yönä, näitköhän säkin mut? Mä toivoisin niin. Ansaitsisit osaksesi vähän ikävää, sulla on ollu kaikki liian lähellä. Tai mistäs minä mitään tietäisin, vaikka kaipaisit mua tai jotakuta sydän verellä joka päivä. Ja jokaikinen yö. Jotakuta?
Perkele jos se on joku muu.
Kun mun maailmassa ja mun keltakantisessa kirjassa kuulut mulle, oot kuulunu jo ties ja vaikka kuinka kauan. Miks yrität rimpuilla vastaan?
Ja miks mä rimpuilen sitä vastaan et päästäisin irti. Kun justhan mä lupasin päästää irti.
Voi vittu.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Luovun
Kirjoitan nyt ajatuksia, jotka joku oikeastaan ajatteli puolestani, mutta minä työstin nyt loppuun. Olen ehkä suuren ymmärryksen äärellä, ja samalla myös suuren menetyksen äärellä. Mutta saavutan myös sen mitä olen niin pitkään halunnut, saan pitää sinut omanani aina. Luopumalla sinusta nyt, saan pitää sinut luonani aina sellaisena kuin halusinkin. Elämää suurempana, vuosisadan rakkaustarinana.
Joku kirjoitti: "luopuminen on ainoa keino saada pitää itsellään jotain". Ihastuin tähän ajatukseen. Ne jotka olen saanut, ovat muuttaneet merkitystään kunnes heistä on tullut enemmän tai vähemmän merkityksettömiä. Ne joita en saanut ovat pysyneet mielessäni aina, ja edelleen. Niinkuin sinäkin. Olet minulle aina jotain ihmeellistä ja saavuttamatonta ja rakastan sinua edelleen näiden kaikkien vuosien jälkeen. Toisinkuin heitä, jotka olivat aikansa vierelläni ja lähtivät. He menivät ja veivät mukanaan kaiken.
Jos me oikeasti saataisiin toisemme, se pilaisi varmaan ihan kaiken. Mikään ei ole niin ihmeellistä kun se mitä meidän pään sisässä on, kukaan ei ole ihmeellinen joka ikinen päivä. Ihmeellisenä oleminen ja erityisen esittäminen on helvetin väsyttävää. Me väsyttäis. Minä väsyisin.
Jos päästän nyt irti, lakkaan tavoittelemasta sua, niin saan pitää sut aina. Saan pitää sen ihmeellisen unelman susta ja musta ja porilaisista illoista. Saan kuulla sen murteen päässäni joka päivä ja ne sanat, joita haluaisin kuulla sun sanovan, mutta jotka ei oikeasti edes ole sun sanoja. Ne on mun sanoja, sun äänellä. Ja se ei oo totta.
Luovun susta, mutta en siitä unelmasta. Koskaan.
Joku kirjoitti: "luopuminen on ainoa keino saada pitää itsellään jotain". Ihastuin tähän ajatukseen. Ne jotka olen saanut, ovat muuttaneet merkitystään kunnes heistä on tullut enemmän tai vähemmän merkityksettömiä. Ne joita en saanut ovat pysyneet mielessäni aina, ja edelleen. Niinkuin sinäkin. Olet minulle aina jotain ihmeellistä ja saavuttamatonta ja rakastan sinua edelleen näiden kaikkien vuosien jälkeen. Toisinkuin heitä, jotka olivat aikansa vierelläni ja lähtivät. He menivät ja veivät mukanaan kaiken.
Jos me oikeasti saataisiin toisemme, se pilaisi varmaan ihan kaiken. Mikään ei ole niin ihmeellistä kun se mitä meidän pään sisässä on, kukaan ei ole ihmeellinen joka ikinen päivä. Ihmeellisenä oleminen ja erityisen esittäminen on helvetin väsyttävää. Me väsyttäis. Minä väsyisin.
Jos päästän nyt irti, lakkaan tavoittelemasta sua, niin saan pitää sut aina. Saan pitää sen ihmeellisen unelman susta ja musta ja porilaisista illoista. Saan kuulla sen murteen päässäni joka päivä ja ne sanat, joita haluaisin kuulla sun sanovan, mutta jotka ei oikeasti edes ole sun sanoja. Ne on mun sanoja, sun äänellä. Ja se ei oo totta.
Luovun susta, mutta en siitä unelmasta. Koskaan.
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Murtumispiste
"Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut pintaani
Omaan kylkeeni ylös sävelin
Kohisten hiljaa alkunuoteista viime tahteihin
Juurista latvustoon, ylös taivaisiin"
Ja sut on kirjattu ympäri mua. Oot mun jokaisessa pisamassa, selän kaaressa, hymykuopassa, hiussortuvassa. Oot mun sanoissa, mun ajatuksissa, mun muistoissa. Muistoissa... Ja niitä on liian vähän ja ihan liikaa käsiteltäväks.
"Ja jos katoaisit nuotintaisin taivaan
Riitasointuja, epävirettä
Tahtivirheitä, vääriä säveliä
Ei virheettömyys ole täydellistä
Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen"
Mä haluaisin olla sussa, olla osa sua. Olla sun ajatuksissa, sun elämässä. Sun ruskeissa silmissä ja kapeissa huulissa, sun kaunissa käsissä, sormissa joita niin rakastan. Haluaisin meidän olevan yhdessä näin epätäydellisiä, yksin tämä saa surullisia piirteitä. Yksinäisyys. Se ei ole kaunista.
"Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut kauaksi täältä
On muut laulut liian äänekkäitä
Sanoittaisin, sovittaisin alkutavuista viime riimeihin
Muita töitä puhtaammin ja kauniimmin
Ja jos katoaisit sinut voisin soittaa
Riitasointuja, riitasointuja
Riitasointuja, riitasointuja
Riitasointuja, epävirettä
Tahtivirheitä, vääriä säveliä
Ei virheettömyys ole täydellistä"
Joskus toivon että voisin vaan pyyhkiä puhtaaks kaiken sen, mitä me ollaan oltu. Kumittaisin pois kaikki ne sanat, ne virheet, ne kyyneleet ja sit voisin kirjottaa kaiken alusta asti uudelleen. Kirjottaisin itseni kauniimmaksi, mutta sut just sellaseks kun oot. Kun rakastan sua just sellasena kun oot.
"Kuin katkenneen luun liitoskohta
Vahvempana murtumaa kasvan
Kun tästä selviän, otan ja juon
Juon elämän maljan
Juon
Juon
Juon ja laulan
Juon ja laulan"
Kun tästä selviän niin... Tuo lause on uskomattoman vaikea lopettaa. Kirjoittaa loppuun, päättää pisteeseen. Vain yhteen pisteeseen ilman minkäänlaista muutoksen mahdollisuutta. Kun en halua selvitä susta, haluan sut. Haluan sut. Haluan. Sut. Minkään sanominen ei oo yhtä helppoo kun noiden sanojen.
(Lyrics by Stam1na - Murtumispiste)
Omaan kylkeeni ylös sävelin
Kohisten hiljaa alkunuoteista viime tahteihin
Juurista latvustoon, ylös taivaisiin"
Ja sut on kirjattu ympäri mua. Oot mun jokaisessa pisamassa, selän kaaressa, hymykuopassa, hiussortuvassa. Oot mun sanoissa, mun ajatuksissa, mun muistoissa. Muistoissa... Ja niitä on liian vähän ja ihan liikaa käsiteltäväks.
"Ja jos katoaisit nuotintaisin taivaan
Riitasointuja, epävirettä
Tahtivirheitä, vääriä säveliä
Ei virheettömyys ole täydellistä
Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen"
Mä haluaisin olla sussa, olla osa sua. Olla sun ajatuksissa, sun elämässä. Sun ruskeissa silmissä ja kapeissa huulissa, sun kaunissa käsissä, sormissa joita niin rakastan. Haluaisin meidän olevan yhdessä näin epätäydellisiä, yksin tämä saa surullisia piirteitä. Yksinäisyys. Se ei ole kaunista.
"Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut kauaksi täältä
On muut laulut liian äänekkäitä
Sanoittaisin, sovittaisin alkutavuista viime riimeihin
Muita töitä puhtaammin ja kauniimmin
Ja jos katoaisit sinut voisin soittaa
Riitasointuja, riitasointuja
Riitasointuja, riitasointuja
Riitasointuja, epävirettä
Tahtivirheitä, vääriä säveliä
Ei virheettömyys ole täydellistä"
Joskus toivon että voisin vaan pyyhkiä puhtaaks kaiken sen, mitä me ollaan oltu. Kumittaisin pois kaikki ne sanat, ne virheet, ne kyyneleet ja sit voisin kirjottaa kaiken alusta asti uudelleen. Kirjottaisin itseni kauniimmaksi, mutta sut just sellaseks kun oot. Kun rakastan sua just sellasena kun oot.
"Kuin katkenneen luun liitoskohta
Vahvempana murtumaa kasvan
Kun tästä selviän, otan ja juon
Juon elämän maljan
Juon
Juon
Juon ja laulan
Juon ja laulan"
Kun tästä selviän niin... Tuo lause on uskomattoman vaikea lopettaa. Kirjoittaa loppuun, päättää pisteeseen. Vain yhteen pisteeseen ilman minkäänlaista muutoksen mahdollisuutta. Kun en halua selvitä susta, haluan sut. Haluan sut. Haluan. Sut. Minkään sanominen ei oo yhtä helppoo kun noiden sanojen.
(Lyrics by Stam1na - Murtumispiste)
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Jotain.
Mulla pitäs olla sulle jotain sanottavaa, mut ei oo. En keksi mitään. Sanoin moi ja sekin vaati voimia älyttömästi ja minuutteja vissiin 30. Ja siihen se jäi. Jos me oltais tarkotetut toisillemme niin eikö sanoja pitäs olla tuhansia? Kysymyksiä, vastauksia, tarinoita. Pitäs olla.
Pitäs olla jotain.
Ei oo mitään. Mä en oo sulle mitään. Enkä kukaan. Joku kasvo menneessä, unelma, joka ei oo totta.
Mutku sä oot mulle kaikki.
1 2 3 4 5.
5 sanaa. Onhan sekin jotain.
Pitäs olla jotain.
Ei oo mitään. Mä en oo sulle mitään. Enkä kukaan. Joku kasvo menneessä, unelma, joka ei oo totta.
Mutku sä oot mulle kaikki.
1 2 3 4 5.
5 sanaa. Onhan sekin jotain.
torstai 1. huhtikuuta 2010
Love lockdown
Me ollaan ihan lukossa. Tai mä ainakin oon, oletan sunkin olevan. Susta ei oo kuulunut mitään viikkoon ja mä en pysty inahtamaankaan. Oon yleensä taitava vääntelemään sanoja ja puhumaan ihmiset pyörryksiin, sulle en keksi sanaakaan. Oon alottanut kirjottamaan sulle monta kertaa, pitänyt puhelinta kädessä ja miettinyt soittaisinko. En. Kun ei mulla oo yhtään sanaa, joka muuttais mitään. Tai merkitsis mitään. Onko kaikki jo sanottu, onko meidän tie nyt lopussa?
Ja tässähän mä raapustan, ihankun puhuisin tätä sulle. Miksen siis voi puhua? Koska en usko että osaat käsitellä näitä sanoja. Tai sit mä en osaa käsitellä sun vastauksia. Ehkä se onkin se ongelma.
Enkä mitenkään osaa käsitellä sua.
Oot edelleenkin mulle liikaa tai liian vähän. Missä on se kultainen keskitie, vai keksittiinkö se vaan, että me ihmiset ei koskaan tyydyttäis mihinkään? Tasapaino on vaikee saavuttaa missä vaan, olen taistellut asian kanssa muutenkin viimeaikoina. Mut sun kanssa oon taistellut 8 vuotta.
Koska lopetetaan taistelu ja aloitetaan elämä? Yhdessä.
Ja tässähän mä raapustan, ihankun puhuisin tätä sulle. Miksen siis voi puhua? Koska en usko että osaat käsitellä näitä sanoja. Tai sit mä en osaa käsitellä sun vastauksia. Ehkä se onkin se ongelma.
Enkä mitenkään osaa käsitellä sua.
Oot edelleenkin mulle liikaa tai liian vähän. Missä on se kultainen keskitie, vai keksittiinkö se vaan, että me ihmiset ei koskaan tyydyttäis mihinkään? Tasapaino on vaikee saavuttaa missä vaan, olen taistellut asian kanssa muutenkin viimeaikoina. Mut sun kanssa oon taistellut 8 vuotta.
Koska lopetetaan taistelu ja aloitetaan elämä? Yhdessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)