sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Muuttaja

Jos me tavattaisiin, minä kertoisin sinulle mitä minulle kuuluu. Kertoisin kasvaneeni vahvaksi, niin kuin toivoit ja kertoisin, etten koskaan silti muuttunut, voimistuin vain. Kertoisin siitä, miksi olin sellainen kuin olin ja miten näen ne asiat nyt. Kertoisin olleeni silloin hukassa, tyytymätön, väsynyt, onneton. Hölmö tyttölapsi vailla minkäänlaista hajua siitä, mitä haluaisin olla. Halusin vain olla kuka tahansa muu kuin minä. Yritin olla sinun mieliksesi seksikäs, villi, kiinnostava, mystinen ja haluttava. Erikoinen. Erityinen. Ihmeellinen. Mutta eihän kukaan ole?

Tarrauduin sinuun niin kuin hukkuva köyteen, vaikka olisi pitänyt tarrautua itseeni. Pitää itsestäni kiinni, minuudestani, arvokkuudestani. Mutta annoin sen kaiken pois, vaihdoin tarvitsevuuteen ja epätoivoon. Olisi pitänyt nostaa pää ylös, olla varma siitä, että minä pärjään, minä riitän, minä olen tarpeeksi. Mahdoin näyttää silmissäsi oudolta, eksyneet silmät maalattuina pelokkaisiin kasvoihin.

Jos me tavattaisiin, minä rakastaisin sinua yhä. Minä kertoisin sen sinulle, mutta toisella tavalla kuin silloin. Kertoisin, että rakastan. Että olet ihmeellinen sellaisena kuin olet. Että olet merkittävä, vahva, suuri asia minun elämässäni. Mullistava. Uudistava. Puhdistava.

Mutta eri tavalla.

Sillä tavalla, että hyvää loppuelämää, rakas. Kaikkea hyvää, onnea, autuutta, voimaa.
Niitä asioita mitä toivot.
Menestystä, rakkautta, terveyttä.

Rakastan sinua.

Rakastan sinua.

Rakastan sinua.

Muutit Minun Elämäni.

Siksi rakastan sinua.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Haluta ihastua, haluta olla elossa. Räiskyä, kipinöidä, hiipua aamuyöllä uneen. Kuplia kuin kuohuva, rakastaa, vihata, pelätä. Tuntea.

Tutustua uuteen ihmiseen, kertoa ne kaikki tärkeät salaisuudet, jota ihastuksille kerrotaan. Pidän syksystä ja maailmanpyöristä, itken kodittomia koiria, en kestä kuolleita siilejä. Minut on rikottu, onko sinutkin? Olla jonkun mielestä kiinnostava, olla erikoinen. Tulla kuulluksi ja nähdyksi, tuntea itsensä maailman kauneimmaksi.

Kuunnella toista ihmistä, olla kiinnostunut, janota tietoa. Millainen sinä olet, mitä sinulle on tapahtunut? Mikä sinua liikuttaa? Missä olet ollut?

Antaa sydämen lepattaa joka kerta, kun puhelimeen tulee viesti. Onko se Häneltä? Kikattaa kuin pikkutyttö, olla hermostunut niin kuin veri olisi puhdasta kofeiinia.

Vaikka se ei kestäisi.
Vaikka se sattuisi.
Vaikka se särkisi sydämen.

Siltikin haluan elää ja olla elossa.
Minä muistan sinut. Tänään, kun on syntymäpäiväsi, muistan oikein erityisesti. Muistan muulloinkin, silloin tällöin, toisinaan. Hiivit mieleeni musiikin mukana, meidän kappaleet menneestä. Tulvit ajatuksiini syksytuulen tuomana, syksyt olivat meille aina vaikeita. Olet ajatuksissani kun mietin nuoruutta, sen me elimme yhdessä, kolusimme läpi, koitimme kasvaa.

Muistan sinut hyvässä, nykyään melkein pelkästään. En muuttaisi mitään, en vaihtaisi mitään. Sinä muokkasit minua ja minä sinua, kasvoimme yhteen ja sitten erilleen.

Video, jossa me kaksi vannomme menevämme naimisiin. Meidän nimet kaiverrettuina sillan kaiteeseen. Valokuvat päiväkirjani välissä. Sinä ja minä.

Minä muistan sinut.

perjantai 31. toukokuuta 2013

Minunlainen

Omapäinen, yksinäinen. Laumaeläin.
Riippuvainen, epävarma, tarvitseva. Itsenäinen.
Haavoittuvainen, herkkä. Kylmä ja etäinen.

Vastakohtien ja ristiriitojen tyttö.

Levoton tuuliviiri, ainainen haihattelija, unelmoija, pilvilinnoihin kurottelija.
Kotihiiri, sohvannurkkaan käpertyjä, viltin alla uneksuja. Koditon.

Surullinen, huolestunut, pelokas. Huoleton ja vastuuton.
Täydellisyyden tavoittelija, kauneuden ihannoija. "Sä oot niin tyypillinen vaaka."
Niin.

Miljoonia kyyneleitä, tuhansia tunteja naurua. Huutoa vain harvoin, mutta sitäkin enemmän tosissaan.

Tunteita tunteita tunteita.

Ikuinen ikävöijä, menneisyyteen kaihoaja, tulevaisuuden toivoja.
Kyyninen romantikko. Ikuinen ihastuja.
Epäilijä, kyseenalaistaja, mustien pilvien maalailija.

Tyytymätön tyytymätön tyytymätön.

Onnellinen.

Riitasointuja, epävirettä.

Vastakohtien ja ristiriitojen tyttö.

Ihan minunlainen minä.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

I Carry your heart with me (I carry it in) by E.E. Cummings

I carry your heart with me (I carry it in my heart)
I am never without it (anywhere I go, you go, my dear; and whatever is done by only me, is your doing, my darling)

I fear no fate (for you are my fate,my sweet)
I want no world (for beautiful, you are my world, my true)
And it's you are whatever a moon has always meant and whatever a sun has always sing is you

Here is the deepest secret nobody knows (here is the root of the root and the bud of the bud,
and the sky of the sky of a tree called life; which grows higher than soul can hope or mind can hide)
And this is the wonder that's keeping the stars apart.

I carry your heart (I carry it in my heart).

torstai 4. huhtikuuta 2013

Aika on raastavaa. Liikkuu miten sattuu, tekee täällä tuhojaan. Kaksi päivää sitten olit yhä minun paras ystäväni. Sinun kanssasi olin kaikkein onnellisin, kaikkein tyytyväisin ja kaikkein eniten turvassa. Kunnes. Aika tuli ja tappoi sen. Minulla oli tylsä päivä, liikaa aikaa kaivata ja vatvoa, liikaa aikaa muistella sitä minun jo mennyttä ja elettyä elämää. Sitä elämää johon sinä et kuulunut.

Aika tekee toisinaan kepposiaan. Värittää kullalla muistot, jotka eivät oikeastaan olleet kultaa ollenkaan. Vuodet, joita kuvaavat sanat yksinäisyys, onnettomuus, päämäärättömyys aika muokkaa vaikuttamaan jännittäviltä, seikkailuntäyteisiltä ja vapailta. Vaikka eivät ne vapaita olleet, itseni vanki olin silloinkin.

Aika tuhosi hetkessä sen minkä rakentaminen vei tuhansia tunteja aikaa. Minä erehdyin leikkimään ajan kanssa, erehdyin kuvittelemaan että ajassa voisi palata takaisin menettämättä mitään. Että saisin kaiken mistä menneessä pidin takaisin kunhan vain antaisin sinun mennä. Että sinä olet onneni este, sinä veit minulta jotakin, vaikka tosiasiassa annoin kaiken itse vapaaehtoisesti pois ja hyvästä syystä. Siitä syystä, että olin lohduton ja väsynyt. Ja kyllästynyt.

Aika? Ole hyvä ja paranna minkä rikoit.