keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Kääntelen meidän muistoja mielessäni kuin vanhoja valokuvia. Varovasti varovasti lempeästi, etteivät ne vaan repeä. Pääse käsistäni. Katoa. Niistä jokainen on korvaamaton.

Tiesin ehkä alusta asti, että olet minulle liikaa. Niin paljon rakkautta, että siihen hukkuu. Tapasi rakastaa on hukuttava. Ensin saat minut tuntemaan kaiken sen lämmön, palon, voiman ja onnen mitä vain rakkaus parhaimmillaan on. Ja sitten repäiset itsesi irti. Käteni jäävät haparoimaan viilenevää ilmaa, miksi lähdit pois?

Älä mene.
Älä jätä minua tänne yksin.
Älä mene.
Älä mene.
Älä.
Mene.
Pois.