keskiviikko 31. elokuuta 2011

Koska maailmani maalattiin.

Mustaa, kulta. Täällä on ihan mustaa ja mä tahtoisin kertoa sulle. Tahtoisin sut tänne pimeään mun kanssani, haluaisin imeä sultakin pois valon. Koska en tahdo olla yksin, en tahdo.

Mutta enhän voi valoasi riistää, en mitenkään. Sinulla on oikeus iloon ja riemuun, olet nuori ja ihana. Minä olen vain väsynyt. Jos saisin vain osan valostasi, voisitko sitä antaa? Tai lainata.

Mua itkettää enkä oikeastaan tahdo sinua lähelleni. En jaksa iloasi, se ei mahdu ympärilleni kun täällä on nyt niin pimeää. Nähdään sitten, kun jaksan taas nauraa. Nähdään sitten, kun voin tulla täältä pois. Nähdään, kun olen minä taas.

Odota minua, kulta. Odotathan minua?

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Me kuolimme vai kuolimmeko me?

Eihän me olla enää Me. Ei enää, ei niin kuin ennen. En mä voi olla sulle se, joka olin ennen, koska sä olet mulle muuttunut. Sä et ole enää hyvä ja lämmin, sulla on kyky satuttaa nyt. Pelkään. Pelkään sua ja pelkään, mitä meille tapahtuu.

Mulla on meitä ikävä.

Meille sytytettiin ennen kynttilöitä ravintoloissa ja me istuttiin käsi kädessä hukkuen toistemme silmiin. Nyt me riidellään. Mä en kestä meidän muuttuneita muistoja. Ne on mulle muuttuneet, sulle pysyneet samana ja se on epäreilua. Sä olet kokoajan tiennyt, että oli joku muu. Mä luulin meidän olleen kahdestaan. Olisin halunnut olla kahdestaan.

Ja nytkin meitä on kolme. Minä, sinä ja tuo selittämätön viha. Ja se muuri, jonka se rakentaa. Mä en tietoisesti pidä sua loitolla, mutta teen niin kuitenkin. En halua, että kosket. En halua, koska halusit jotakuta muuta.

Miten sä saatoit?

Kysyn tätä niin kauan, että ymmärrän. Ja me pysytään yhdessä niin kauan kun jaksat vastata.

tiistai 23. elokuuta 2011

Kipuja.

Yhtäkkiä en tunne sua enää ollenkaan.

Mä olin muutama kuukausi sitten oikeassa, sä käännyit musta pois. Halusit jotakuta muuta, mä tiesin sen, mutta sä kielsit. Sä olisitkin ottanut jonkun muun kuin mut. En voi uskoa tätä. Miten sä saatoit?

Mä luulin ihan tosissani, että sä olet halunnut mut jo pitkään. Että tää tarina oli sulle yhtä kaunis ja pyhä kuin mullekin. Ei ollut. Sulla oli joku muu. Sä halusit jotakuta muuta.

Miten sä saatoit, kun kaikki mitä mä halusin oli sä?

Mene pois.

Mä en pysty tähän enää.
En halua rakastaa sua enää.