Jos en sinua saa

Hetken ajan olin varma, myönnän sen. Olin varma, että nyt meidän aikamme koittaa. Niin monina öinä olin sinusta nähnyt unta, niin paljon sinua miettinyt, odottanut että jotain tapahtuu. Ja kun soitit, olin varma että meidän aikamme on koittanut. Olen hyvin harvoin varma yhtään mistään, mutta nyt virnuilin itsevarmana ja tiesin, että vihdoin saamme toisemme. Kuvitelmissani meidän talomme oli tehty tiilestä, illat olivat valoisia ja sinä osasit pilkkoa puita ja lämmittää saunaa. Olin odottanut sitä niin kauan ja vaikken usko satuihin niin meihin uskoin. Koska tämä on ollut kaikkea paitsi satua.

Mutta ei, sinä et ole valmis. Ja ehkä se menee niin aina. Minä olen nyt niin valmis, niin kypsä, niin auki, että parempaa hetkeä ei ole eikä tule. Se on nyt. Nyt tai ei koskaan. Saat neljä kuukautta aikaa, mutta ne saattavat ajaa täysin minusta ohi. Kun palaan, en ehkä ole enää valmis. Otatko sen riskin?

Sinä herätät minussa jotain sellaisia tunteita, joita vihaan. En haluaisi olla näin avuton. Olen ihan avuton edessäsi ja näät minusta ihan väärän puolen. Olen hiljainen ja outo, en lainkaan oma itseni. Anna minun näyttää mitä voin olla ja teen sinusta uskomattoman onnellisen.

Vai teenkö? Mitä jos vain särjen sydämesi? Sitäkin pelkään. En halua olla huono ihminen, mutta sinä teet minusta särkijän.

And I'm only gonna break, break your, break, break your heart.
I'm not easy to please.

Horror

Haluan pois täältä, pois omasta elämästäni ja näistä ajatuksista. Edes hetkeksi, olkaa kiltti. On uskomattoman kuluttavaa kun tietää mitä haluaa, mutta sen saadakseen jonkun muun on päätettävä jotakin. Jotakin niin uskomattoman tärkeää ja suurta, että tiedän että hän ei pysty siihen heti, jos koskaan. Koskaan. Hirvittävän pitkä aika odottaa.

Ja minua syyllistetään taholta, jonka en odottanut sitä tekevän. Heidän mielestään hän kuuluu täysin sille toiselle ja minä olen se, joka rikkoo heidän muka täydellistä rakkauttaan. Kuinka täydellistä se voi olla, jos hän on ajatuksissaan vähintään puoliksi minun? Ja sitäpaitsi, hän oli ensin minun. Oikeuttaako se mihinkään, sitä en osaa sanoa. Taivaan kirjoissa hän on ollut minun aina, se sormus oli vain yritys huijata onnea ja muuttaa kiveen kirjoitettua.

Ja hän määrää kaiken ja minä vihaan sitä. Vihaan häntä, vihaan itseäni, vihaan tätä. Miksi en laita tälle loppua, miksen pakota häntä valitsemaan? Koska en uskalla. Mitä jos hän valitseekin väärin? Tähdet ovat harvoin minun puolellani.

Mutta silti.

"I still believe,
It's you and me
till the end of time.

When we collide we come together,
If we don't, we'll always be apart.
I'll take a bruise i know you're worth it.
When you hit me, hit me hard."

Ja olen täynnä sataa eri tunnetta. Tunnin mittaisen lenkin aikana riensin raivosta rakkauteen ja ikävän, surun ja kiihkon kautta takaisin, vain aloittaakseni kierroksen uuddelleen alusta. Rakastan sinua, mutta. Vihaan sinua, mutta. Haluan sinua, mutta. Mutta mitä? Minua pelottaa, sanoin sen sinulle eilen niin monta kertaa, että se alkoi omissa korvissanikin kuulostaa laimealta. Sinä et hyväksynyt sitä syyksi alkuunkaan. Mitä jos, entä jos? Eikö jossittelu sodi kaikkia periaatteitani vastaan. Elä elämääsi niin kuin haluat, JUURI NIIN KUIN HALUAT. Tee kaikkea, ettei tarvitse katua tekemätöntä. Elä sydämellä, älä järjellä.

Mutta.

Sä sanoit et sulla on vaan yks periaate ja se on tulla mun luo. Saatat olla taitavampi tässä pelissä.

Mulla ei ollu aavistustakaan miten syvästi oon sua loukannu. Tiesin tehneeni väärin ja muistan sun olleen surullinen, mutta en koskaan ajatellut että olisit tullut katkeraks. Tai vihannut mua, hyvänen aika. Ja eilen sun äänes oli yhtäkkiä täynnä pettymystä, pelkoa ja luottamuksen puutetta. Ja minä kun luulin kaikki nämä vuodet, että mä olen se joka ei voi luottaa. Kuinka väärässä voikaan ihminen olla, miten en nähnyt tätä kaikkea vaikka tuijottelin peiliin parhaani mukaan. Rakkaus häikäisi ja on niin mukavaa olla marttyyri.

Mä oon ihan sekaisin. Sä sanoit et mä aiheutan sussa sellaisia tärinöitä, ettei mitään järkeä. Ei tässä ookkaan mitään järkeä, se me todettiin eilen useaan kertaan. Mut kannattaako rakkautta sekoittaa järjen kanssa? Kaikki mun järkiliitot on ollu yhtä paskaa. Bisnesrakkautta, joka maistuu vähän samalta kun automaattikahvi. Siitä puuttuu se joku ekstra, se tunne, se kipinä. Se värinä.

Ja mitähän helvettiä mun pitäis muka tehdä? En oo koskaan ollu hyvä odottelemaan, että tilanne ratkeaa itsekseen. Mut älä nyt pilaa tätä jooko, hoen itselleni. Älä pilaa, älä hosu, anna aikaa. Koska se toinen on vähintään yhtä peloissaan.

You got me feeling like a child
With my arms in the air gone wild
And the moment you smiled, like a bonus supply
Of power that hit me with a four letter cry
Now it's on, with the clench of that fist
Pensively kiss your fingers with a twist
Got a war to commence with a blitz
The applause, the attention, and bliss
For to run is divine and we long
To be light, to be fast, to be strong
Those legs ain't legs, they're wings or wheels
And it feels like I'm flying along
Stay defiant in the face of the odds
And aspire for greatness across
Every land, every track, every country
And never look back when you're hungry at heart
When you run you depart, it's upon you to start
Running and stunning in every regard

You're running on ice, you're running on fire.

White flag for peace.

Ja kun kaikkein vähiten sitä odotat, elämä heittää eteesi kortteja, jotka on pakko kääntää. Elämän suuri pokeripöytä on taas täynnä, tutut pelurit ovat palanneet. Ja mitä sinä teet? Katsotko käden, passaatko?

Minä en koskaan ole osannut passata. Olen fiksu, mutta aivan liian utelias.

Et pyytänyt aivan anteeksi, mutta minun on tehtävä kompromissi. Tätä lähemmäs sitä, että myönnät virheesi ja tehneesi minua kohtaan väärin, en pääse. Ja kyllä, minusta tuntuu hieman paremmalta nyt. Mitä tämä merkitsee tai mitä nyt tapahtuu, en todellakaan tiedä. Etkä tiedä sinäkään, mutta otimme suuren askeleen takaisin kohti kunnioitusta. Minäkin myönsin virheeni, mutta en pyytänyt anteeksi. Miksi se on niin vaikeaa?

Ja hetken näytit taas sen puolen, jonka olen aina tiennyt sinussa olevan. Siihen tutustuin ensin ja se pelotti minua, koska olit niin auki. Niin epävarma, niin haavoittuvainen. Niin minä, mutta vain sillä erotuksella että sinä näytit sen ja minä en. Minä pidin aina oman haavoittuvuuteni visusti piilossa, etenkin sinulta, ja siinä kohtaa kai kolisimme yhteen, sillä ihan väärällä tavalla. Sanoit tänään, ettet oikein ymmärrä minua ja juuri sillä hetkellä minä ymmärsin sinua täydellisesti. Oletkin hukassa, etkä pelkästään idiootti. Kuinka lohdullista, eikö vain?

En ole valmis yrittämään yhtään mitään tai luottamaan sinuun. En voi luvata, ettäkö luottaisin sinuun koskaan. Tämä saattaa olla täysin epäreilua sinua kohtaan, mutta minulla on epäilykseni ja ne istuvat tiukassa. Olet pettäjä, tiedän sen. Tiedän, älä luule että tuomitsen sinua kevyesti. Tämän pohjaan faktoihin, enkä koskaan kerro sinulle mistä sain ne.

Mutta faktoja on muitakin. Luottamuksella tai ilman, rakastan sinua ja nyt meillä on rauha.

And no-one will ever be free
None of this was ever yours
Raise a White Flag for Peace and a black for disorder
But still you give it everything you've got
Raise a White Flag for Peace and a black for disorder

Kirosana.

Joskus huutaminen kannattaa. Ainakin silloin, kun suljet korvas multa. Oot tehny niin jo liian pitkään, käännät vaan selkääs ja oot kun et tuntis mua. Mutta kun tunnet, oot aina tuntenu. Ettäs kehtaat. Ja nyt riittää. Mä en enää välitä kuka kuulee tai kuka saa tietää. En mä oo sun mikään kaappirakkautes, suuri salaisuutes. ETTÄS KEHTAAT.

Olla niinku et rakastais mua.

En voi arvostaa sua enää, kaikki kunnioitus on ihan nollassa. Joskus ihailin sitä kuinka rohkeesti näytät tuntees. Sua pelotti paljon vähemmän kertoo, että rakastat mua, kun mua sanoo samat sanat sulle. Kerroit mulle usein ja kauniisti ja joka kerta mua pelotti vähemmän, ahdisti enemmän. Mut kunnioitin sua. Nyt en. Oon tajunnu et kerrot tunteista, joita et kuitenkaan myönnä itelles. Et varmaankaan valehtele, mut pelaat jotain suurta elämäs shakkipeliä, joissa taidat syödä vaan omia sotilaitas. Se on typerää, enkä oo koskaan välittäny typeristä ihmisistä. Tyhmä saa olla, muttei idiootti. Sä luulet olevas hyvä ihminen niin kauan, kun totuus pysyy salassa. Miten sulta on voinu mennä ohi semmonen asia kun rehellisyys. Ja miten se kannattaa. Kaikkia arvoja vastaan ei kannata kapinoida.

Mä todella uskon, että meillä on yhteinen sielu. Tai oli, nyt se saattaa olla revennyt. Revitty. Ja mä todella uskoin, että kun saat pääs selvitettyä niin valitset oikein ja teet oikein. Kärsit ne huudot, kärsit ne kyyneleet, anot anteeksi ja käännyt siihen suuntaan mihin pitikin. Uskoin. Mutta se usko ei kanna enää tän pidemmälle. Ja jos tuut vielä mun eteen niin huudan. Ihan varmasti jumalauta huudan, koska mä oon ansainnu muutakin kun sun pois kävelevän selän.

Muistan sen ääriviivat jo ulkoo.

Ja kyllä, minä kehtaan.

Farewell.

The light's still in our eyes
We're leaving this whole fairground behind
It's a dream that's going cold
The circus never dies
The act forever haunts these skies
I know we cannot stay

Ennen kuin muutin tänne kuvittelin naiiveissa unelmissani kaiken olevan tänne päästyäni paremmin. Päivien olevan naurua pullollaan, öiden rakkauden täyteisiä. Joskus ovat, joskus eivät. Useimmiten eivät. Unelmani muuttuivat mustiksi ennen kuin muuttokuorma oli purettu. Rakennan sitä unelmaa yhä, vaikken siihen enää edes usko. Sitä mukaa kun minä liimaan palasia yhteen, joku purkaa niitä toisesta päästä.

This place used to gleam
I'd see it in my hopeful dreams
Now I have to get away
We move towards the stars
And all that we touch becomes ours
Let's keep warm 'til it's day

On naurettavaa lähteä aina, kun unelmat romuttuvat, mutta osaan rakentaa tyhjästä paremmin kuin raunioista. Ja nyt rauniot ovat suuremmat kuin koskaan, en tiedä mistä aloittaisin. Jokainen tie ja jokainen polku on väritetty ikävällä ja naurunsekaisilla muistoilla, jotka nyt hukkuvat kyyneliin. Katkeriin kyyneliin, koska voin syyttää vain itseäni. Kun suljen silmäni näen heidät ja muistan heidän lämpönsä ja tuoksunsa. Kaiken. Varsinkin sen rakkauden. Rakkaudella vaan on ruma varjo, nimeltänsä kaipuu.

Farewell to the fairground
These rides aren't working anymore
Goodbye to this dead town
Until the ice begins to thaw
We'll head south just hold my hand now
I feel like I'm casting off my clothes
And I'm running through the snow towards the sunset
And I'm always with you

Ja oli rauniot kuinka hirvittävät tahansa, hyvästien sanominen on aina yhtä vaikeaa. Ja se hetki, kun käännän pääni eteenpäin ja päätän olla katsomatta enää taakseni, repii selkääni naarmuja. Muistot hälvenevät ja hetken kaikki on kirkkaampaa, joskin selässäni tunnen sen kivun. Sen kivun, jonka aiheuttavat ne kaikki jotka jäävät taakseni. Anteeksi, kyllähän te tiedätte että.

Keep on running
Keep keep on running
There's no place like home
No place like home

Että olette koti. Ja jos palaan, palaan teidän takianne.

Sopimaton

Joskus en ymmärrä. Miksi kukaan ei kelpaa tai riitä? Tiedän itsekin, että voin rakastaa ketä tahansa ja silti kaikki tuntuu väärältä. En saa henkeä lähelläsi, tai kenenkään lähellä. Ja ne joiden vieressä on helppoa hengittää lähtevät, lähtevät muiden mukaan. Tai minä lähetän heidät, kun päätän etten riitä.

Päätin etten riitä sinulle jo ennen kuin puhuimme.

Sinä varmaan kuvittelet, että olit minulle liian vähän. Liian vähän kokemusta, liian vähän järkeä. Liian vähän rahaa, liian vähän aikaa. Mutta olitkin liikaa. Liikaa tunnetta, liikaa naurua. Liikaa kauniita sanoja.

Ja aivan liikaa rakkautta. Siihen hukkui.

Ja jollekin olit juuri sopivasti. Juuri sopivasti sinua juuri sille sopivalle tytölle. Hän on niin jotenkin. Tummat siistit sortuvat, kauniit otsahiukset. Suloinen hymy ja hymykuopat, siistit hampaat ja neuletakki.

Minä olen kaikkea paitsi sopiva.

Kysyisin sinulta kaiken, jos saisin. Ihan kaiken. En haluaisi keskeyttää yhtäkään lausetta, koska ne kaikki merkitsevät niin paljon. Odotan kuulevani suuren salaisuuden siitä miksi näin kävi. Miksi kaikki oli liikaa tai liian vähän. Ja kuitenkin tiedän ettei sellaista ole. Sinulla on vastauksia vielä vähemmän kuin minulla.

Juu. Ja.

Pysähdy

Joskus, pienen hetken ajan, kaikki on täydellisen hyvin. Korviini kantautuu kaunis musiikki, vastapäätä istuu ystävä, joka hymyilee. Hän on minun, minun rakas ystäväni ja hän tekee hetkestä täydellisen. Hän sanoo tässä hetkessä olevan jotain tuttua juuri sillä hetkellä, kun minä ajattelen samaa. Hän tuntee minut ja se riittää. Me nauramme katuvalolle joka sammuu. Jota pelkään aina ilman häntä.

Mutta hetket on rakennettu palasista, jotka eivät ole pysyviä. Ne on niin helppo murtaa, ihan liian helppo. Ja vaikka kuinka roikun hyvyydessä, suru tunkee läpi. Sen kiemurtelevat lonkerot tunkeutuvat minuun, enkä saa henkeä. Pelkään. Tällainenko elämä minulle oli tarkoitettu? Täynnä riittämättömyyttä.

Tämä ei riitä.


"Hei milloin hanat aukeaa
Minä tahtoisin unohtaa
Siis laskekaahan lasiin lisää juotavaa
En näistä öistä mitään saa
Ilman sinua kai koskaan
En öistä minä mitään saa"

En kai saanut kuin sinut, silloin joskus. Ja nyt on pärjättävä muistoilla. Riittävätkö ne sinulle?

Ja milloin minusta tuli kostonhimoinen? En ole koskaan tunnistanut sitä osaksi minua, mutta nyt hymy hiipii huulilleni kun ajattelen itseäni kaverisi sylissä ja sinä katsot silmät mustuen meitä. Luulit kestäväsi sen, eikö vain, mutta nyt sinuun sattuu. Sinua särkee, tiedän sen ja minä elän kivustasi. Kun en muuta saa. Enkä enää edes halua, meidän intohimomme ovi sulkeutui jo kauan sitten, enkä halua avata sitä enää koskaan.

Sitäpaitsi pilasit minulta nautinnon. Kun yritän nauttia hänestä, mielessäni välkkyy vain sinä. Sinä, sinä, sinä. Sinun kasvosi, sinun silmäsi. Sinun huulesi, sinun kätesi. Kätesi. Annoit minulle rakkauden käsiin, mutta mitkään eivät tunnu miltään. Sinun kätesi tuntuivat.

Muistan yhden kuvan sinusta, jota en enää löydä mistään. Sinulla on sininen paita ja katsot pää kallellaan kameraan ja hymyilet sellaista hymyä, että minua itkettää. Hymysi on aina saanut sydämeni hyppimään voltteja kierteellä kerien ja silmäni kostuivat, kun kohdistit hymysi minulle. Koska se hymy oli täynnä rakkautta. Miksi tulimme tähän pisteeseen, jossa kaikki mitä haluan on kosto sinulle?

Niin. Miten tähän pisteeseen päästiin? Tuhannen ja yhden mutkan kautta, suurin osa niistä oli ihan tarpeettomia. Olisimmeko olleet ikuisesti yhdessä, jos olisin kaatunut syliisi silloin kun sitä eniten halusit. Tai jos emme ikuisesti niin olisimmeko saaneet tarpeeksi aikaa, sen verran että hymysi ei olisi saanut minua enää itkemään. Sen verran, että minä olisin voinut unohtaa helpommin sinut ja meidät. Tai ainakin muistella hymyillen. Lämmöllä.

Nyt muistelen ja vihaan.

En sinua, vaan itseäni.

Now that it's raining more than ever.

Ja sitten puhelimesta kuului hänen äänensä ja minä en voi uskoa sitä. Ääni, jonka olen toivonut kuulevani. Ääni, joka saa minut tärisemään. Ja murre, jota rakastan. Minun teki mieleni huutaa, ei riemusta vaan pelosta. Älä tee tätä taas, jooko. Hajotat minut aina niin kovin pieniin palasiin. Kestää kauan koota ne takaisin, ja aina jotain jää puuttumaan. Varastat joka kerta osan minua. Milloinkohan sinulla on enemmän palasia kuin minulla? Vai ohitimmeko sen pisteen jo vuosia sitten.

Ja sinulla on taito, jokin vaisto, ilmestyä elämääni juuri kun sitä vähiten tarvitsen. Ja odotan. Ajatukseni ovat nyt jonkun muun mukana ja sitten sinä tulet ja riuhtaiset minut irti. Miksi? Antaisit olla jo, ei se tule koskaan toimimaan. Olemme kaukana toisistamme. Välissämme oli maileja, alusta alkaen. Ja niitä ei voi kuroa millään.

Mikset ole onnellinen? Tai anna itsesi olla. Sinulla on joku, jota sinun täytyy rakastaa, koska olet pysynyt hänen luonaan jo niin monta vuotta. Vai etkö uskalla lähteä? Tai osaa. Tai pysty. Halua. Olet vain kyllästynyt ja tarvitset minua herättämään jotain sinussa. Mutta minulla on muukin tarkoitus.

Tarkoitus olla täällä jossain, mahdollisimman kaukana, ilman sinua. Onnellinen.

Interrupted

Ja olisihan se pitänyt arvata. Joku astuu elämääni juuri kun olen jättämässä sen hetkellisesti taakseni. Tämä tulokas on ihastuttava. Täynnä sanoja, naurua, tarinoita, elämää, sympatiaa - kaikkea mitä olen saattanut toivoa. Tuliko hän jäädäkseen? Voisiko hän olla se, jota odotin kaikki ne illat, joina pimeys musersi minut nurkkaan ja yksinäisyydellä oli nimi ja kasvot. En tiedä, enkä uskalla edes ajatella. Mitä jos rakastun? Mitä jos hän rakastuu ja odottaa minua, kun olen Irlannissa? Sehän olisi ihan liikaa. Voisiko joku tehdä niin? Minun takiani. Minun takiani.

Uskomatonta.

Älä tule, jos et jää.