Entä jos.

Entä, jos sä ootkin parasta ikinä. Paras asia, mitä mulla on koskaan ollut, mutta mä pilaan sen pelkäämällä kuollakseni. Tai sillä, etten osaa irroittaa menneestä. Sun välittämises on hukuttavaa. Mua pelottaa välittää susta ja mua pelottaa se, että sä välität musta niin paljon. Mitä jos mä revin sut palasiin? Me kuoltais molemmat, sä surusta, mä syyllisyydestä.

Mä oon ihan naurettavan onnellinen nyt kun sä oot mun. Joka aamu herään rakastamaan sua ja se on kammottavaa. Mitä jos joku aamu mun pitääkin taas herätä ilman sua? Mitä jos sä joskus kiellät mua rakastamasta sua? Kammottavaa, kultapieni. Mua pelottaa.

Etkä sä ymmärrä tai ees halua yrittää ymmärtää, mitä mä pelkään. Sä luulet, että tässä on kyse luottamuksesta tai siitä ansaitsetko sä sitä vai et. Ansaitset ihan varmasti, siitä ei oo kyse, vaan siitä, että ei mulla oo semmosta kykyä enää. Se on viety ja murskattu, mä en usko ihmisten hyvyyteen. Niin hirveää kuin se onkin niin uskon, että säkin olet paha. Säkin voit tappaa mut niin halutessas. Ja haluamattaskin. Asioita tapahtuu, ei sille voi mitään.

Mä rakastan sua.

Mitä jos oltaiskin yhdessä nyt ja aina?

Sä oot paras asia mitä mulla on koskaan ollut.

190511

Nothing lasts forever.

Except you and me.

Mä löysin tieni takaisin sun luo. Jos koskaan oikeasti mihinkään lähdinkään. Yritin, mutta siihen on syy etten pystynyt. Ja siihenkin on syy, että yritin. Ja se, että kaikki on nyt niin kuin on, on seurausta siitä, että yritin lähteä. Kaikki on nyt paremmin, koska nyt molemmat tietävät mitä on panoksena. En mä tiennyt mitä olin menettämässä ja sä et tiennyt, että voisit menettää.

Mä aion seurata sua minne ikinä meetkin. Ja olla sun kanssa aina, mitä ikinä teetkin. Ja kun tarvitset mua niin oon aina siinä, koska mä välitän. Välitän susta niin, että musta tuntuu että hukun. Mutta se on kun hukkuis kirkkaaseen ja lämpimään veteen. Eikä mua pelota, sähän oot täällä mun kanssa.

Sä veit pois kaiken muun. Sen kaiken kivun ja sen kaiken surun, niitä ei enää ole. En mä nää enää muita kun sut, ja kuulen vaan sun äänes. Ja ihan kun tää ois aina ollutkin näin. Ihan kun me oltas oltu me aina, sinä ja minä just näin kun nyt.

Löysin kotiin. Mutkan kautta, mutta kuitenkin.

Because you died, we need to live.

Elämä 1987-2011

Elämä, sinun elämäsi. Sen pituinen se, 24 vuotta. Epäreilua, se oli liian lyhyt, kaikki sanovat, mutta se oli sinun elämäsi. Ehkä päiväsi oli ennalta laskettu ja se oli juuri oikean mittainen. Vaikka nyt tuntuu siltä, että me kaikki tahdomme sinut takaisin, ehkä sinulle on tarvetta muualla ja ne ottivat sinut, kun eivät muuta voineet.

Minulla on sinusta monia muistoja, enkä nyt yhtäkkiä muista yhtäkään huonoa. Sä olit aina jotenkin hyvä ihminen, vaikka oli aika kun olit jotenkin ihan ulkona kaikesta. Sä kuitenkin tahdoit hyvää kaikille ja yritit parhaas. Ja sä olit ainoo sen porukan jätkistä, joka loppujen lopuks ryhdistäyty. Sä veit vihille kauniin tytön ja olit sille hyvä aviomies. Ja te kaksi teitte tähän maailmaan tyttären, jolle sä olit paras mahdollinen isä. Sä välitit ja annoit aikaas ja olisit tehnyt mitä vaan tyttösi puolesta, tiedän sen. Kammottavaa, että se lapsi ei tule muistamaan sua. Sä olet valokuvissa, joita se katsoo myöhemmin toivoen, että olis saanut tuntea sut. Sen ois pitänyt saada tuntea sut ja se miten rakastit.

Rakastat? En mä tiedä oletko sellaisessa paikassa nyt, jossa voi rakastaa. Mut mä toivon että oot. Ja mä toivon, että kuolema ei sattunut ja ettei sua pelottanut. Mä toivon, että se sun kaunis vaimos jaksaa teidän tyttärenne takia, ja että se on vielä joku päivä onnellinen. Ja mä todella toivon, että sun on nyt hyvä. Sun oli hyvä täälläkin, ja toivottavasti sun on hyvä nytkin.

Maailma menetti paljon.

Nuku hyvin.

I'd swallow razor-blades to see you smile.

But even that's not enough, is it?

Ilman sua

Maailmassa, jossa sä et ole mun kanssani, on pelottavaa. Täällä ei ole ketään, joka ymmärtäisi millä tavalla mä pelkään ja mitä mä pelkään. Täällä on nyt vähemmän rakkautta ja lämpöä, enemmän vihaa ja viimaa. Mulla on kylmä tässä maailmassa, jossa sä et enää ole.

Täällä ei ole niin paljon naurua. En ehkä osaa nauraa maailmassa, jossa sä et naura mun kanssa. On niin paljon naurua, jota en nyt millään saa ulos. Mua itkettää maailmassa, josta sinä lähdit.

Ja kaikkein eniten haluaisin kertoa just sulle kuinka perseestä tää maailma nyt on. Ja sä varmaan sanoisit, että no niin on. Joo. Niin sä sanoisit ja sit kertoisit millasta on maailmassa ilman mua. Ja me puhuttais ja puhuttais. Ja kuunneltais toisiamme oikeesti.

Mä toivon että sulla on asiat hyvin maailmassa, jossa mä en ole. Koska vaikka kuinka haluaisin, mä en voi tulla takaisin.

Lopuksi en halua kirjoittaa oikeastaan paljoakaan. Meille tuli loppu ja se siitä. Kai.

Et sä pysty rakastamaan mua, joten miksi pitkittää tätä. Enkä mä tiedä osaanko mä rakastaa sua. Tai ketään. Sun on parempi mennä.

Mä oon kiitollinen meidän hetkistä, kävi miten kävi, sanot mitä sanot, niin ne oli hyviä hetkiä. Sun käsi mun kädessä, me kaksi aamukahvilla. Ne oli hyviä hetkiä. Kiitos.

Ja sä olet hyvä ihminen. Lämmin ja sulla on sellainen kaunis moraali, jota ei enää monilla ole. Sä uskot vielä rakkauteen ja uskollisuuteen ja se tekee susta jo reilusti mua paremman. Pidä se moraali ja se usko.

Mä en haluis et sä meet, mut tää ei riitä.

Mulle ei riitä puolet.

Joko tai ja siks sun täytyi mennä.

Silti vielä vähän aikaa mun sydän kuuluu sulle.