Kun ajattelen sinua, ensimmäisenä mieleeni tulee sana ihana. Osittain siksi, koska sitä sinä olet, osittain siksi että sanot minun aina olevan. Mutta tiedätkö mitä, en oikeastaan usko sinua kun sanot niin. En pidä sinua valehtelijana, mutta en tiedä puhutko minulle kun sanot sen. Joskus olet siinä niin lähellä, mutta ihan ulottumattomissa. Kenties puhut enkeleille. Tai itsellesi. Puhut itsellesi hirvittävän paljon, oletko huomannut? Ensin pidin siitä, olit hurmaava. Sait minut nauramaan hassuilla jutuillasi, puhut niin rikasta kieltä niinkuin itsekin sanoit. Nykyään tuo tapa vain hämmentää minua. Miksi valitat aina olevasi yksinäinen ja kun vihdoinkin olen luonasi puhutkin vain itsellesi? Puhu minulle. Minulla on maailman parhaimmat korvat ja ne janoavat kuulla sanojasi. Sanojasi minulle.
Jokin aika sitten kuvittelin, jopa toivoin, että olet vain peloissasi. Pelkäät ja siksi et sano mitä minusta ajattelet, mitä minusta haluat. Kunnes muutama päivä sitten minun tajuntaani jysähti hirvittävä ajatus: mitä jos et halua minusta mitään. Ja nyt se ajatus on ja pysyy ja minua pelottaa. Mitä jos sinä olet minulle puoli maailmaa ja minä olen sinulle vain joku. Joku joka piristää, joku joka saa sinut tuntemaan itsesi paremmaksi. Itsesi. Minun avullani. Opettele tuntemaan itsesi muulla tavalla, anna minun sydämeni olla. Se on jo niin kovin haavoilla.
Ja nyt minun on pyydettävä anteeksi. Syyllistän sinua, vaikken itsekään koskaan kerro mitä sinusta haluan. Luulen kuitenkin, että jos olet katsonut tarkkaan, olet huomannut että tarvitsen sinua. Vihaan tuota tarvetta, en halua tarvita mitään enkä ketään, mutta luulen että silti se paistaa silmistäni. Olen joskus niin alaston edessäsi. En haluaisi olla niin haavoittuvainen, mutta en voi peittää sitä. Tarvitsen sinua tarvitsemaan minua. Tuo tarve kumpuaa tarpeesta olla olemassa jostakin syystä. Joskus tuntuu, ettei minulla ole syytä olla. Anna minulle syy. Ole minulle tarkoitus.
Miten se voisi olla väärin, kun kaulaasi vasten on niin hyvä hengittää? Miten se ei voisi olla tarkoitettu, kun sydämeni hakkaa niin paljon vahvemmin kun olet siinä? Ja kun silmiisikin voi vain hukkua. Ja sinun silmäsi katsoivat minua niin tutkien. Miksi katsoit minua niin? Anna periksi jo, jooko. Anna meille mahdollisuus.
Pelkään menettäväni sinut. Anna minun olla sinun ja se on kaikki mitä koskaan pyydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti