maanantai 18. tammikuuta 2010

Etäisyyttä ja onnea


Miksi ne ihmiset ja asiat, jotka tuntuvat tärkeimmiltä ja parhaimmilta ovat kuitenkin vain pahaksi? On mennyt neljä päivää siitä, kun viimeksi puhuin Yyn kanssa ja minulla on ollut paljon parempi olo. Hiljalleen on taas ollut helpompi hengittää ja vaikka kaipaankin häntä, minua ei ahdista niinkuin silloin kun puhumme. Koska hänen sanansa tappavat toivon. Jos olisin viisas, en puhuisi hänelle enää koskaan. Olenko? Ehkä olen viisas, mutta vahva en ole.

Karmani saattaa olla kääntymään päin. Tosin en tiedä saako sitä sanoa ääneen vai kääntääkö se sen taas? No koputan puuta kerrottuani tämän. Eli siis muutama ihana asia on tapahtunut. A) Löysin yhden tärkeääkin tärkeämmän paperin, jonka vannoin jo heittäneeni tyhmyyttäni roskiin, mutta tuolla se sitten olikin pöytälaatikossa. Aivan mahtavaa! Ja B) sain ensimmäisen hoitajan työni, josta jopa maksetaan palkkaa. Se merkitsee ihan hirvittävän paljon! Saa onnitella.

Kopkop.

Maybe I'll find my balance.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti