Juoksen juoksen, mutta mihin ja minkä vuoksi? Ensin itseäni varten, sitten sinua karkuun. Tavoitteenani oli täydellisyys. Joka ikinen lihas olisi vahvistettu ja valmis. Valmis pakenemaan koska tahansa, sinun luotasi. Koska katseesi polttaa minuun reikiä. Sanoit minun olevan täydellinen, minua pelottaa koska huomaat totuuden. Kun en ole, kun minussa on virheitä. Kun kaikki on niin epätäydellistä. Tarvitsen näitä lihaksia.
Ja eilen sä lupasit jotain, mitä minä itse en voi luvata. Sitten kun tämä on ohitse, olemme vielä ystäviä. Niin sinä lupasit, mutta et vielä tiedä, että sinä hetkenä kun tämä on ohitse, minä pakenen. Juoksen pois ja jätän mielessäni hyvästit. Lupaan palata, mutta en koskaan enää sitä tee. Kun minä olen jonkun kanssa, olen siinä kokonaan ja kun minä lähden, en koskaan palaa. Ja kun joku asia on varma, niin se on sitten aivan varma.
Tämä ei ole pysyvää, me varastamme hetkiä, jotka eivät ole meille tarkoitettu. Sinun pitäisi saada ne jonkun muun kanssa, niin minunkin. Nämä eivät ole meidän hetkiämme, tämä ei ole meidän maailmamme. Et tiedä mitään minun maailmastani, jos tietäisit, et tekisi minulle näin. Minun maailmassani on paljon haavoja.
Et koskaan kuuntele.
"Koskaan ei saisi pyytää anteeksi, kun on tehnyt itsellensä oikein" (- Tuntematon kirjoittaja)
Teitkö sinä itsellesi oikein? Jos teit, niin miksi pyydät anteeksi että särjit sydämeni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti