Kun en pysty olemaan paikallani. Olen levoton, väsynyt, kyllästynyt, turtunut, puutunut, ahdistunut. Ton, synyt, tynyt, tunut, tunut, tunut. Niin. Ja miksi hänkin pakenee joka ainoa kerta kun pääsen lähelle? Anna mun pitää susta kiinni hetki ja ymmärtää mikä sä oot. Ja mitä sä mulle oot.
En pysty tähän.
Mun on pakko sanoa se sulle, vaikka pelkään menettäväni sut kokonaan. Näin mä satutan itseäni uudestaan ja uudestaan, olisko mulla helpompaa maailmassa kokonaan ilman sua? Mun on kerrottava etten pysty tähän, etten jaksa menettää sua joka viikko uudestaan vain saadakseni sut pian taas takaisin. Koska joka kerta kun meet, viet osan mua mukanas.
En osaa olla sulle sitä, mitä tarvitset.
Ootkohan vaan kuvitellu mut? Alusta asti. Piirtänyt mut tismalleen sellaiseksi, kuin halusit. Piirtänyt ja kumittanut, varjostanut, sutannut, piirtänyt uudestaan. Kunnes aloin muistuttaa sitä tyttöä, joka on vuosikausia ollut unissasi. Kunnes minä katosin.
MINÄ KATOSIN.
Koska mulla ei ollut rohkeutta sanoa ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti