Risteys

Aika hyvästeille muru.

Sinä olet sellainen, joka on aina läsnä. Olit. Harvoin fyysisesti läsnä, mutta aina juuri siinä kun tarvitsen sinua. En ole ollut yksinäinen sen jälkeen, kun sinä tulit maailmaani. Mutta nyt sinun on aika mennä.

En sano sinulle hyvästi siksi, ettäkö en välittäisi sinusta enää. Välitän, kokoajan ja kaikin voimin. Paino sanalla voimin. Sinä kulutat minua, imet kuiviin, viet minusta kaiken energian. Haluaisin olla sinulle se mitä tarvitset, mutta minullakin on tarpeeni ja ehkä nyt on aika ottaa ne huomioon. Ehkä. En tiedä teenkö oikein, mutta sinun on mentävä.

Mulle tulee ikävä sun valoa. Mä olen tällainen tumma ja varjoisa. Varjoissa, aina. Mutta sä loistat, sussa on sellainen hohto. Ja sun avullasi mäkin loistan, edes vähän. Tai musta tuntuu että mä loistan ja sehän se onkin tärkeitä. Kaikkien pitäisi saada säkenöidä joskus ja sä näytit mulle miten se tapahtuu. Mä toivon, että säilytän osan säteistä sittenkin kun olet poissa. Sun on nyt rakas mentävä.

Mä en osaa kuvitella päiviä ilman sua, mutta mun täytyy osata elää niitä. Koska sun on nyt mentävä.

Meillä ei oo enää tietä, mitä voitas kulkea yhdessä. On haara ja sitten toinenkin. Sulle ja mulle oma.

Heippa.