Mussa on joku blokki. Se ei aukea millään, ei kellään.
Kellään ei oo muhun avaimia.
Mä oon lukossa, enkä osaa enää tuntea onnea.
Tunnen vaan mustia tunteita. Silloinkin, kun hän on siinä ja tunnen aavistuksen onnesta, tunnen myös menetyksen ja se tunne on suurempi. Se vie onnelta ilman, se vie multa ilman. Hänhän lähtee pian, ei hänkään jää. Miksi jäisi? Täällä on niin mustaa, hänkin tuntee sen.
Kyyneleet tavoittavat silmäni jo kauan ennen kuin hän on mennyt minnekään. Hänen kätensä on yhä minun kädessäni, mutta ajatuksissani olen jo yksin.
Ollut kokoajan.
En pysty onneen.
Minussa on blokki.
Ja lukko.
Ja lukkoon pitäisi valaa uusi avain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti