Takaisin sinne mistä kaikki alkoi, mulla on lentolippu alkuun. Takaisin lähtöruutuun, takaisin sun maahan ja sun kaupunkiin. Sun baariin, mutta ei sun syliisi. Kahden kuukauden kuluttua yritän muuttaa sen mitä tapahtui vuosi sitten. En voi ehkä palata ajassa takaisin, mutta voin nyt toimia niin, että se ei ala uudelleen, vaan loppuu. Voin tehdä alusta lopun.
Mulla on visio ja toivon, että nyt olen tarpeeksi vahva pitääkseni siitä kiinni. Se menee näin:
Mä en tarvitse sua enää, mä osaan olla onnellinen ilman sua. Pystyn nauramaan ja tanssimaan, pystyn kävelemään siitä baarista ulos ilman sua, pystyn hakemaan sulta juotavaa ja sanomaan kiitos ja kääntymään pois. Ei enää koiranpennun silmiä ja anelua sua rakastamaan mua. En mä halua sun rakastavan mua enää, ja mä en aio rakastaa sua enää. Pystyn kysymään sulta kuulumiset ja sanomaan, että kiva kuulla sun olevan okei. Kerron mullakin olevan kaiken hyvin ja sitten käännyn pois. Ja sä katsot kun mä meen ja mietit että vau, sehän on vahva. Nyt se on sellainen tyttö, jota olisit voinut rakastaa, mutta enää sun ei tarvii. Mä en tarvii sun rakkauttas enää, kun osaan rakastaa itseäni.
Ja sen matkan jälkeen kaikki on taas hyvin. Mä muistan sut, mutta en enää kaipaa.
Mulla on lentolippu takaisin alkuun ja teen meille siellä lopun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti