perjantai 8. huhtikuuta 2011

Epävakaa

Isku.

Tiedätkö mitä tapahtuu, kun lyöt epävakaata ihmistä? Se koteloituu. Se käyttää defenssejä, koska se ei osaa tehdä mitään muutakaan. Se ei osaa käsitellä niitä tunteita, mitkä pettymyksestä ja loukatuksi tulemisesta seuraa. Se hyökkää suojatakseen itseään. Hyökkää ja sitten koteloituu. Ja enää ei ole tietä takaisin sinne, missä olitte ennen sitä iskua. Nyt sä olet ulkopuolella ja se epävakaa hymyilee, mutta silmät katsovat jonnekin sun ohi. Ei se päästä sua enää sisään.

Helposti.

Älä tee lupauksia, joita et voi pitää. Se epävakaa on ulospäin pessimisti, mutta se rakastaa rakkautta ja huomiota. Kun se kirkkain silmin väittää, ettei siihen satu, eikä se välitä, sen sisällä kuohuu. Se osaa vihata sua enemmän kuin kukaan, mutta niin se osaa rakastaakin. Se rakastaa sillä tavalla, että sä tunnet sen jokaisessa solussasi. Se rakastaa ihan kaikkea sussa ja se näyttää sen. Näyttää, jos pääset sisään. Ja sitten sä koet jotain, joka muuttaa kaiken. Sen elämää suuremman rakkauden.

Mutta.

Elämä epävakaan kanssa ei ole helppoa. Et sä voi tapella ihmisen kanssa, joka palvoo sanoja ja rakentaa niistä jotain suurempaa. Se etsii merkityksiä sieltä, missä niitä ei ole ja sä et edes tiedä kaikkia niitä tapoja, joilla loukkasit. Loukkasit, vaikket tarkoittanut. Katseet loukkaa, sanat loukkaa.

Ja se loukkaa, että sä et ole täällä kun mä tarvitsen sua.

Tää hymy on pelkkä kuori. Mutta ethän sinä tiedä.

2 kommenttia:

  1. Tämä kuvaa aika osuvasti minua. En osaa sanoa sen enempää, todella osuva kuvaus.

    Jotenkin surullista.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista!

    Luottamus on yksi upeimmista asioista mitä on, mutta se on niin hirvittävän yksinkertaista rikkoa. Ja vaikeaa saada takaisin.

    Surullista tosiaan, pelottavan haurasta. Ja on vaikea asettaa itsensä niin haavoittuvaksi, kun on silloin kun luottaa itsensä toisen käsiin.

    VastaaPoista