maanantai 31. toukokuuta 2010

Kuvat

Mun päässä pyörii ajatuksia ja kuvia. Tuot itses ja kuvas mun päähän ihan pyytämättä. Ne on kuvia susta, kuvia meistä, teistä, sun ja hänen kihlajaiskuva. Näytät siinä hämmentyneeltä ja hän on peloissaan. Hän pelkää menettävänsä sut, vaikket kai koskaan kokonaan hänen ollutkaan. Et oo kai kenenkään, sä et löydä paikkaas. Tai uskalla löytää. Näytät siinä kuvassa ylpeältä ja yllättyneeltä. Yllättyneeltä siitä, että menit kihloihin vaikket halunnut ja nyt hymyilet siinä kuvassa niille appivanhemmille? Mä vaan arvailen, en tiedä. Miten voisin tietää kun sä et kerro. Kerro mulle miten paha sun on olla.

Sanoin sua mun poikaystäväks. Siks, että halusin kertoa jollekin täällä miten paljon mulla on ikävä ja miks tää on niin hankalaa. Melkein purskahdin nauruun kun sanoin sen. Poikaystävä. Melkein teki mieleni lisätä, että se on kyllä kihloissa jonkun muun kanssa. Pikkuvikoja. Ja oikeestihan se ei oo se suurin ongelma. Suurin ongelma on se, että sä pelkäät. Etkä uskalla sitäkään myöntää. Pliis, ole mies. Mäkin tein kaiken tän vaikka pelkäsin kuollakseni. Kuollakseni, enkä liiottele yhtään. Heitin moraalinikin jorpakkoon sun takias. Ja se on iso uhraus. Ja nyt mun täytyy valehdella täällä siitä ketä kaipaan. Tai kaipaan sua, se on totta. Mutta kaipaan jotakuta joka ei ees kuulu mulle.

Lies, lies, oh all the lies…

Vittu mä oon kyllästyny voi saatanan saatana. Tilanne vaatii sisua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti