sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

The more I love you

Mitä kauempana oot ja mitä enemmän teet väärin, sitä enemmän mä rakastan sua. Entiä miks. En ymmärrä mikä tarve mulla on rakastaa sua ja uskoo meihin. Ehkä se on viimenen usko mikä mulla on ja siks pidän siitä kiinni kun hukkuva köydestä. Mitä jää kun rakkaus viedään? Tai se usko.

Olit mun unissa viime yönä, näitköhän säkin mut? Mä toivoisin niin. Ansaitsisit osaksesi vähän ikävää, sulla on ollu kaikki liian lähellä. Tai mistäs minä mitään tietäisin, vaikka kaipaisit mua tai jotakuta sydän verellä joka päivä. Ja jokaikinen yö. Jotakuta?

Perkele jos se on joku muu.

Kun mun maailmassa ja mun keltakantisessa kirjassa kuulut mulle, oot kuulunu jo ties ja vaikka kuinka kauan. Miks yrität rimpuilla vastaan?

Ja miks mä rimpuilen sitä vastaan et päästäisin irti. Kun justhan mä lupasin päästää irti.

Voi vittu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti