Mä tahtoisin sut mun luo. Mä tahtoisin kuulla sun äänen, mä tahtoisin tuntee sun tuoksus. Tahtoisin kehrätä niin että kuulet, väristä niin että huomaat sen. Mä en voi ymmärtää miks et oo täällä, enkä ymmärrä mitä voisin tehdä. Olo on kun pienellä lapsella: MÄ HALUUN, MÄ HALUUN, MÄ HALUUUUUUN!!
Ja kuolen jos en saa.
Se kaipuu kirvelee. Tänään se kirvelee ja polttaa ja mun tekis mieli kynsiä ihoni irti. Toi ihottumakin saattaa johtua susta, turha sitä oli hoitajalle näyttää. Sä sieltä pusket mun ihoni läpi ja saat sen syyhyämään. Huomenna se kaipuu on varmaan taas jotain muuta. Joskus se valuu, itkettää, surettaa ja joskus se polttaa, pistää tai jomottaa. Millon mitenkin, mutta koskaan se ei häviä. Niin kauan kun sä et oo tässä, se kaipuu ei mee minnekkään.
Yritin olla sulle vihanen, ihan tosissani. Huolimatta siitä mitä tein sulle aikoinaan, en oo ansainnu tätä. Tää hiljaisuus on pahempi kun ne sanat, joilla itketit mua viikkoja takaperin. Ne sanat tuntu, tää vaan velloo. Haluan otteen susta ja siitä tunteesta.
ANNA MUN TUNTEA SUT.
Kuinka monta päivää jaksan vielä?
elää ilman sua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti