Oon odottanut jo monta tuntia. Oottanut sun vastaavan. Luulen, että se vastaus ei tuu oleen se mitä sen toivoisin olevan. Luulen? Tiedän. Pelkään. Itseasiassa luulen, tiedän, että et vastaa ollenkaan. Miks sun on niin helppo kääntää selkäs? Miksen pysty siihen ite?
Vastaisit varmaan että pystythän. Käänsitkin, aikanaan.
Mä tarvisin sua, käsitätkö. Ja mua harmittaa että sotken asioita. Hämmennän tätä soppaa kun en muuta voi ja loukkaan sua samalla. Vai loukkaanko? Onko musta loukkaamaan sua, välitätkö tarpeeks?
Mä välitän susta niin paljon, että haluan satuttaa sua vaa nähdäkseni, että se tuntuu.
"On yö ja valvon sinun vierellä
En tahdo koskaan enää riidellä
Sua vähän aikaa vielä katselen
Olet kaunis ja yksinäinen
Nuku siinä vaan rauhassa
Hei ei enää haaveilla
Keitä muita on tarjolla
En osaa arvailla ja jos heräisit sattumalta
Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni
On hyvä ettet tiedä minusta
Olen huono puhumaan myös sinusta
Vain hiuksiasi hiljaa kosketan
En rakkaudesta mitään ymmärrä
Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Mitä muuta on tarjolla
En osaa arvailla, voi jos heräisit sattumalta
Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni
Hei ollaan vaan aivan paikoillaan
Turha on etsiä kauempaa
Kun on hieno maailma jo tarjolla"
Kunpa heräisit ja antaisit mulle vastauksen.
(lyrics Jenni Vartiainen - Halvalla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti