Ja niin se taika rikkoutuu. Yö oli kaunis ja puhdas, oli helppo unohtaa kaikki ne esteet mitä tiellemme on asetettu. Olit mun sylissä, olin sun sylissä. En erottanut kumman sydän hakkasi lujaa, ihan kun meillä olis ollu yhteinen pulssi. Oltiin kasa jalkoja ja käsiä, ja kaiken sen keskellä yksi iso sykkivä sydän. Rajat hämärty ja kun katoin sun silmiis, oli kuin olisin kattonut peiliin.
Tunteet on sun kanssas aina potenssiin miljoona. Olisin voinu katsoa sun untas tunteja ja tunteja, räpäyttämättä silmiäni kertaakaan. Ja sun tarvii vaan hymyillä ja mussa kuplii ilo. En koskaan enää tahdo nähdä sua surullisena.
Mutta se yö loppui aikanaan ja sen mukana puhtaus ja ilo. Aamun valo on niin ankara, silmät ovat suttuiset ja hiukset takussa. Ja meistä paistoi syyllisyys ja synti. Me teimme väärin, etenkin sinä. Haluaisin pitää sinua hyvänä ihmisenä, mutta en tiedä voinko kun näen miten et välitä hänestä. Ja miksi hylkäsit minut kun aamu sarasti? Ja pilasimmeko yhdellä yöllä kaiken menneen?
Kenen vuoksi ja minkä tähden.
Vain sen yhden yön tähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti