You make my heart skip a beat.
Ensimmäisen kerran mun sydän jätti lyönnin väliin sillon kun näin sut. Se oli kuin pieni sähköisku. Pumpumpum - ja sitten hiljasta. Mun sydän oli hetken ihan hiljaa, ikään kuin valmistautuakseen lyömään kovemmin kuin koskaan ennen. Ikään kuin levätäkseen hetken ennen kuin se joutuisi käymään läpi jotain, joka tulee repimään sen palasiin. Hiljaisuus, ennen sitä suurinta myrskyä.
I lost the rhythm of my heart.
Sitten kun sä et enää ollut siinä auttamassa mun sydäntä lyömään vahvasti ja lujaa, kadotin rytmin kokonaan. Se pamppaili välillä niin hiljaa, etten ollut varma löikö se ollenkaan. En kuullut, tai tuntenut, sen enää lyövän. Se oli voimaton, ihan kuin siitä olisi imetty kaikki ilo. Iltaisin se saattoi hakata hätääntyneesti, kaoottisesti. Ihan kuin lapsi, joka on eksynyt. Vailla mitään logiikkaa tai järkeä se pamppaili ensin kovaa ja sitten hiljaa, sitten lujaa ja sitten hennosti, mutta tiheästi. Se yritti etsiä sinua takaisin, löytämättä kuitenkaan koskaan.
And I brought it back to life. All by myself.
En pyytänyt ketään muuta avuksi, tein sen itse. Opetin itse sydämeni lyömään vahvasti yksinkin. Annoin sille syitä jaksaa, opetin sille uuden paremman rytmin. Minunlaiseni rytmin. Ja nyt se lyö rytmikkäästi ihan ilman sinua.
Mut sulla on edelleen se kyky. Mun unissani laitat edelleen kaiken ihan sekaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti