Mustaa

Mikä on mennyt pieleen, kun mikään ei tunnu miltään? Nyrkillä naamaan ja ilmekään ei värähdä. Korviini lentää sanoja, joiden pitäisi sattua kuin veitsen iskut, mutta kyynelkään ei valu. Missä on mennyt se raja, jolloin tekosi lakkasivat satuttamasta minua? No varmaan jossain siellä ensimmäisen ja viimeisen kerran välissä. Et pysty koskettamaan minua enää mitenkään. Sanasi eivät satu, suudelmasi eivät itketä. Olen valunut käsistäsi jo kauan aikaa sitten.

Illalla, kun makaan sängyssä mietin: miltä minusta NYT tuntuu? Kuulostelen itseäni ja jokaista hengitystäni. Ahdistaako? Ei. Itkettääkö? Ei. Naurattaako? Ei. Ei mitään. Niskaa särkee vähän. Mutta ihan sama. "You can run over me with your 18wheeler, but I won't give a fuck." Näin totesi Pink ja mietin onko hänellä samanlaisia kokemuksia kuin minulla. Voisit nimittäin ajaa ylitseni vaikka rekalla ja en edes inahtaisi.

Se on sinun vikasi, etten osaa enää nauraa. Se on sinun syytäsi, että en edes muista koska itkin viimeksi. Ainoa tunne johon pystyn on viha ja sitäkin tunnen vain ja ainoastaan sinua kohtaan. Enkä sinuakaan kohtaan tarpeeksi, koska olet vielä täysissä voimissasi. Miksei sinua satu se, että satutit minua ja teit minusta koneen? Toivottavasti kompastut vielä omaan nokkeluuteesi. Maailmassasi täytyy olla todella yksinäistä.

Minun maailmani ei ole edes yksinäinen enää, koska en tunne kaipuuta. En osaa kaivata rakkautta, kun en ole sellaista koskaan saanut. Luulin niin, mutta se muuttuikin niin mustaksi ja pimeäksi, että pelotti. Vaan ei pelota enää. En pelkää sinua tai ketään tai mitään. Pelkokin on tunne, ja koneet eivät osaa tuntea. Jos minua ravistelisi niin vatsasta kuuluisi varmaankin kolinaa. En uskalla kuunnella sydäntäni enää stetoskoopilla, koska pelkään ettei sieltä kuulu mitään. Minun sydämeni on viety pois, sinne missä unelmat haudataan.