Se kaupunki on sinä. Sillä on sinun kasvosi, sinun tuoksusi, sinun äänesi, sinun nimesi. Olet jokaisen nurkan takana, etkä missään. Nämä kadut on tahrittu muistoilla, ei aika ole niitä pessyt pois. Et ole kadonnut minnekään, et hetkeksikään. En vain aina muistanut.
Meni kesät,meni talvet, tuli syksyn lehdet. Täällä sinun kanssasi. Vuodenajat vaihtuivat, vuodetkin ja me pysyimme. Kuin kaksi kalliota. Tarinamme on kiedottu näihin puihin ja näihin jokiin. Ne kertovat sen kaikille, jotka viitsivät kuunnella. Niin paljon kaunista, niin paljon pimeää ja se kaikki väritettiin intohimolla. Rakastin sinua juuri täällä, kaupungissa, joka on aina lähellä. On niin raskasta nähdä nämä kadut nyt. Ne ovat niin surullisia ilman meitä. Kyyneleet valuvat likaisiin ojiin.
Kaipaan sinua täällä ihan hirvittävästi. Haluaisin taas istua autossa vieressäsi ja ajaa näitä teitä, jotka ovat niin tuttuja, mutta niin tuntemattomia ilman sinua. Kerran sanoit "Älä koskaan katoa." En kadonnut, mutta me kadotimme toisemme. Olenko avuton, kun en löydä tietäni turvaan ilman sinua? Ehkä. Mutta rakastunutkin. Rakastuin sinuun uudelleen, kun tulin tänne. Ja eroan sinusta uudelleen, kun lähden. Ja joka kerta kun palaan, olemme hetken aikaa yhdessä jälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti