Huudan mielessäni kaikki rumimmat sanat, joita on koskaan keksitty. Huudan ne sinulle. Onko se niin vaikeaa antaa vaan olla? Minäkin annoin sen jälkeen, kun sanoit ettet halua minua. Jätin sinut rauhaan, koska sinulla on oikeus vaatia sitä. En puhunut sinulle, vaikka olisin kuinka halunnut. En kertonut sinulle hassuja juttujani, joille ennen nauroit. Kaipasin sinua, mutta suurella sisulla ja tahdolla pysyin sinusta kaukana. Ja sitten sinä pieni taliaivo tulet ja pilaat kaiken. Kiitos vaan.
Onko kivaa olla noin ylpeä? Kävelet leuka pystyssä sen ystäväsi perässä. Oikein majakka ja perävaunu. "Eksä tiedä kuka mä luulen olevani?" Sun mottos. Yhtä perseestä kun sinäkin. Se, että minä rakastuin sinuun kerran ei tarkota sitä että voisit nyt leikkiä mun tunteilla. E-ei. Tässä leikissä saat nyt olla ihan yksin. Ylpeys se on minullakin vaikkei se ole ihan samaa luokkaa kun sulla.
En toivo sulle mitään pahaa, mutta suosittelisin kasvamista. Ei asioita voi hoitaa noin. Jos karman laki on olemassa niin saat vielä osas. Ja silloin minä olen ehkä jo onnellinen. Ja unohtanut sut. Kuka söpöys? En edes tunnista sinua, kun kävelet vastaan. Oon niin yli susta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti