Sulla oli ruskee micmacin paita ja silmät, jollaisia en ollut ikinä ennen nähnyt. Enkä sittemminkään. Ainutkertaiset silmät ne on. En uskonut rakkauteen ensi silmäyksellä, enkä usko vieläkään, mutta sitä se oli. Kävelit siitä ohi hymykuoppines kaikkines ja mun sydän jätti väliin lyöntejä ainakin kymmenen. En olis uskonut ikinä milloinkaan koskaan, että sinäkin huomasit mut. Mutta sä huomasit. Huomasit mun silmät ja hiukset ja hymyn ja hampaat ja rakastit mua ihan hirvittävän paljon just sillon. Rakastit mua sillonkin, kun mä rakastin kaikkea paitsi sua. Rakastin cocis lightia ja numeroa 15. Ja sitä sairautta, joka oli mun koko elämä.
Kaikki meni niin pieleen heti alusta lähtien. Voi että mä pelkäsin sua. Pelkäsin ihan hirveesti. En pystynyt ymmärtään minkä takia rakastit mua. Enhän edes rakastanut itseäni. Olin jo naimisissa kieroutuneen ja myrkyttyneen mieleni, sairauden nimeltä A kanssa. Et sinä mahtunut meidän väliin, ei sulle vaan ollu tilaa. Ois pitänyt olla. Elämä saattais olla nyt aika erilaista.
Yritys numero kaksi meni yhtä pieleen kuin se ensimmäinenkin. Voi voi ja lämmin leipä. Yritin tehdä sulle tilaa ja ottaa uusinnan, mutta täysin vääristä syistä. En siks että oisin rakastanut sua vaan siks, että halusin jonkun muistavan miten mua rakastetaan. Itkin verta kun näin miten suhun sattu, kun jätin sut taas yksin ja lähdin sen toisen matkaan. Mutta en osannut muuta, ymmärräthän? Ymmärräthän, että en halunnut sulle mitään pahaa? Se oli vahinko ja antaisin mitä vaan, jos voisin palata ajassa taaksepäin ja tehdä asiat toisin. Antaisitpa anteeks. Mutta sä oot täynnä vihaa ja sääliä kun katot mua. En halua nähdä sua enää ikinä.
Joskus itkuhouruissani kuvittelen millasta meidän elämä vois olla. MEIDÄN elämä. Mieti. Se ois hienoa. Istuttais kuistilla ja kahvi se vaan porisis ja linnut laulais. Sä kertoisit mulle juttuja sillä ihanalla murteella ja mä nauraisin niin kuin nauroin joskus kauan aikaa sitten. Silittelisit mun niskaa ja hyräilisit sitä laulua, jonka sanoit kertovan meistä. Kukaan ei oo koskaan kattonut mua niinkuin sä. Se katse imartelee enemmän kuin miljoona sanaa. Eikä me sanoja tarvittaiskaan. Meidän maailmassa olis vaan tivoleita ja aurinkoa, hymykuoppia ja porilaisia iltoja.
Rakastan sua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti