Entä, jos sä ootkin parasta ikinä. Paras asia, mitä mulla on koskaan ollut, mutta mä pilaan sen pelkäämällä kuollakseni. Tai sillä, etten osaa irroittaa menneestä. Sun välittämises on hukuttavaa. Mua pelottaa välittää susta ja mua pelottaa se, että sä välität musta niin paljon. Mitä jos mä revin sut palasiin? Me kuoltais molemmat, sä surusta, mä syyllisyydestä.
Mä oon ihan naurettavan onnellinen nyt kun sä oot mun. Joka aamu herään rakastamaan sua ja se on kammottavaa. Mitä jos joku aamu mun pitääkin taas herätä ilman sua? Mitä jos sä joskus kiellät mua rakastamasta sua? Kammottavaa, kultapieni. Mua pelottaa.
Etkä sä ymmärrä tai ees halua yrittää ymmärtää, mitä mä pelkään. Sä luulet, että tässä on kyse luottamuksesta tai siitä ansaitsetko sä sitä vai et. Ansaitset ihan varmasti, siitä ei oo kyse, vaan siitä, että ei mulla oo semmosta kykyä enää. Se on viety ja murskattu, mä en usko ihmisten hyvyyteen. Niin hirveää kuin se onkin niin uskon, että säkin olet paha. Säkin voit tappaa mut niin halutessas. Ja haluamattaskin. Asioita tapahtuu, ei sille voi mitään.
Mä rakastan sua.
Mitä jos oltaiskin yhdessä nyt ja aina?
Sä oot paras asia mitä mulla on koskaan ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti