Mä löysin tieni takaisin sun luo. Jos koskaan oikeasti mihinkään lähdinkään. Yritin, mutta siihen on syy etten pystynyt. Ja siihenkin on syy, että yritin. Ja se, että kaikki on nyt niin kuin on, on seurausta siitä, että yritin lähteä. Kaikki on nyt paremmin, koska nyt molemmat tietävät mitä on panoksena. En mä tiennyt mitä olin menettämässä ja sä et tiennyt, että voisit menettää.

Mä aion seurata sua minne ikinä meetkin. Ja olla sun kanssa aina, mitä ikinä teetkin. Ja kun tarvitset mua niin oon aina siinä, koska mä välitän. Välitän susta niin, että musta tuntuu että hukun. Mutta se on kun hukkuis kirkkaaseen ja lämpimään veteen. Eikä mua pelota, sähän oot täällä mun kanssa.

Sä veit pois kaiken muun. Sen kaiken kivun ja sen kaiken surun, niitä ei enää ole. En mä nää enää muita kun sut, ja kuulen vaan sun äänes. Ja ihan kun tää ois aina ollutkin näin. Ihan kun me oltas oltu me aina, sinä ja minä just näin kun nyt.

Löysin kotiin. Mutkan kautta, mutta kuitenkin.