"tää lumi on samanlaista
kuin se joka satoi sun hiuksiin
kun kaksi talvea sitten syleiltiin
tää valo on samanlaista
kuin se joka valaisi huoneen
kun hengitykset sekoittuen nukuttiin
Ja nää aamut
mä oon maannut
vierelläsi niin kuin silloin
hetken luullut
löydyn luotasi
ja nää aamut mä oon maannut
siinä mistä lähdin
hetken luullut
avaan sinne silmäni
Jos taivas on myöhemmin kirkas
aurinko heijastuu juuri niin kuin silloin
vastapäisen talon ikkunoista
jos taivas on paksu ja harmaa
aion soittaa sulle varhain
silloinkaan en osaa unohtaa
Ja nää aamut
mä oon maannut
vierelläsi niin kuin silloin
hetken luullut
löydyn luotasi"
Joinain aamuina herään sun lakanoista, sun viereltä, sun huoneesta, sun talosta, sun kaupungista, sun maasta, sun hengitykseen. Niin kauan kun en avaa silmiäni, se on totta, joten makaan hiljaa ja liikkumatta, silmät kipeästi puristettuna yhteen. Jos en avaa niitä, niin sä oot totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti