Sinusta ei jää jälkiä. Toivon, että jäisi. Osaan hoitaa haavoja, mustelmat haalenee, murtumatkin paranevat. Sinä et parane pois minusta, en osaa hoitaa särkynyttä sydäntä. Ei ole lääkettä, ei liinoja ja salvoja, jotka veisivät sinut kokonaan pois. Minä en parane sinusta, en enää usko että paranen. Hetken voin paremmin, mutta sitten teet taas etäpesäkkeen ja leviät kaikkialle. Olet minussa kaikkialla. Leviät kuin syöpä, soluja, joita et ole tavoittanut on enää hirvittävän vähän. Tarvitsen sinuttomien solujen siirron. Ja ehkä uuden sydämen.
Missäköhän sinä olet ja mitäköhän sinä teet? Kello on sinun maassasi nyt kahdeksan illalla. Olet ehkä suihkussa, valmistaudut ehkä töihin. Varmaan pörrötät ne hiuksesikin, niinkuin ennenkin. Ihanat hiuksesi. Hiuksesikin ovat tehneet aivoihini muistijäljen, muistan ikuisesti miltä ne tuntuivat sormissani. Sinun hiuksesi minun sormissani. Nyt varmaankin jonkun toisen sormissa. Olet sairastuttanut sormenikin, ne haluavat vain sinua.
Sinusta ei jää jälkiä. Sinusta jää kipu. Selkäpiitä karmiva, huutava, riipivä, kiljuva, polttava, sykkivä kipu.
Ja yksikään lääke ei auta.
Auta minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti