Jos meillä olisi yhteinen koti, se olisi maailman lämpöisin. Se olisi harmaasta luonnonkivestä, epäsymmetrinen ja elävä, niinkuin sinäkin. Karhea pinnaltaan, mutta silti niin kaunis. Ovi sinne olisi aina avoinna ja kutsumattakin saisi tulla sisään. Meidän kodissamme pulppuaisi puhe ja nauru, englantia kymmenillä murteilla. Ja sinun murteesi kaunein kaikista.
Meidän keittiössämme olisi aina ruokaa, aina riittävästi kaikille nälkäisille. Sinun pitkälle vartalollesi riittäisi aina ravintoa ja minulle riittäisi rakkaus. Sinä keittäisit teetäsi kuten aina, maidolla ja sokerilla ja söisit sen seurana skonsseja hillolla ja voilla, niin kuin aina. Minä joisin kahvia suuresta kupista ja olisin onnellinen. Katselisin sinua ja minuun valuisi rauha.
Meidän makuuhuoneemme olisi kuin suuri karhunpesä. Lämmin, turvallinen - meidän oma. Sänky olisi suuri ja sopivan pehmeä ja siellä olisi tyynyjä ainakin tusina. Siellä nukkuisi aina hyvin ja unet olisivat aina kauniita. Sinä olisit ympärilläni, kun nukahtaisin ja kietoutuisit minuun heti kun heräisin. Ja minä jakelisin sinulle suukkoja niin monia, että et koskaan ehtisi kaivata niitä. Ne osuisivat ihollesi sinne tänne, ja parantaisivat sinusta kaikki kolhut.
Jos meillä olisi yhteinen koti, se olisi siellä sinun maassasi. Korkealla kukkulalla, jossa sade piiskaisi ikkunoihin, mutta ei koskaan osuisi meihin. Se olisi siellä, mistä näkee merelle, siellä, jossa kuulee aaltojen kohisevan kallioon. Se olisi siellä missä sinäkin.
Se on siellä missä sinäkin, minä vain puutun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti