Mä oon ihan lukossa. Joku muu sai mut sekaisin, mutta jos totta puhutaan, niin eihän hän merkitse mulle mitään. Ei yhtään mitään. Se on pelkkä sun korvike ja vielä äärettömän huono sellainen. Ei tarpeeksi sinä, ei oikeastaan ollenkaan. Hänestä puuttuu kaikki se, mitä sussa rakastin. Rakastin. Tänään taistelen enemmän kuin aikoihin pitääkseni sinut imperfektissä. Olet kuluttava, todella todella raskas. Mutta kun näen hänen kävelevän pois, tunnen sen kaiken tuskan uudestaan. Se on ihan kuin sinun selkäsi. Kaikin voimin yritän muistaa, että sinä kävelit pois jo kolme kuukautta sitten ja olen surrut sinut pois. Eikö niin? En jaksa aloittaa alusta, älä pakota minua aloittamaan alusta.
Voimaton ja rikki.
Mä ajattelin kirjoittaa sulle kirjeen. Toisiko se lopun? Tuskin, ei kai mikään tuo. Enkä mä uskalla. Pelkään sua ja sitä mihin pystyt. Sulla on ihan liian suuri valta muhun, parempi antaa sen katketa. Parempi, että olet siellä ja minä täällä. Parempi, ettemme koskaan enää näe. Parempi, että olen riippuvainen sinun surkeasta korvikkeestasi, enkä sinusta. Sinä olet liikaa. Sinä olet morfiini, hän on pelkkä johdannainen. Sinä taivas, hän pelkät pilvet. Töissä lääkäri puhui tänään riippuvuudesta ja siitä, kuinka kaikkein kamalinta siinä on se, miten se rajoittaa kaikkea muuta. Se vie huomion kaikelta muulta, mikään muu ei riitä. Se riippuvuus sykkii ja elää jokaikinen päivä. Heräät janoamaan sitä, mistä olet riippuvainen ja mennessäsi nukkumaan mietit, miten jaksaisit vielä huomisenkin ilman.
Mä en jaksa huomista ilman sua. Joten vaikka vihaan sitä korviketta, käännyn sen puoleen. Vaikka sen huulet saavat mut irvistämään, vaikka sen kädet polttavat mun ihoa sillä väärällä tavalla, vaikka se puhuu väärää kieltä väärällä äänellä, mä käännyn sen puoleen ja antaudun. Laitan silmät kiinni ja kun oikein yritän, muistan miltä sun sormet tuntui, miltä sun ääni kuulosti, miltä sun huulet maistui.
Kun kaikki on ohi ja yritän nukahtaa siihen pimeään huoneeseen, väärään kaupunkiin, sä sykit mun pääni sisässä. Se tieto siitä, että sä et ole siinä mun vieressä, jyskyttää mun ohimostani läpi. Kipuun ei voi kuolla.
Eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti