Rakkaus taisi loppua. En tiedä kellonaikaa tai päivää, mutta ei siitä kauaa ole. Rakkaus lähti kehostani yhtäkkiä, se tuli yksinkertaisesti tiensä päähän. Tai ei siinä mitään yksinkertaista ole, tämä koko soppa oli monimutkaisin ikinä. Mutta nyt rakkaus loppui ja aikanaan loppuu kaikki muukin. Mutta vielä on jäljellä hirvittävästi. Jäljellä ihan hirvittävän paljon sinua.
Olet kuvina puhelimessani, nimenä muistiossa. Olet videopätkinä tietokoneessani, tarinoina puheissani. Olet joka puolella, mutta et missään. Välillä en ole varma oliko sinua koskaan olemassakaan, oliko meitä? Muistojakaan ei näköjään voi kantaa ikuisesti, ne haalistuvat. Sinä haalistuit. Haalistut kokoajan, koska annan sinun. Vihdoinkin annan sinun.
Nyt kutsuisin sinua nimellä ystävä. Jos olisit tässä, olisit ystävä, et enää muuta. En jaksa rakastaa sinua enää niin kuin ennen, en enää pysty.
Rakkaus loppui rakkaani, vaikka luulin ettei se ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti