Joskus tietää tulleensa kotiin, jokin vain loksahtaa ja tiedät olevasi siellä missä pitääkin. Juuri siinä hetkessä ja ajassa se on sinulle se ainoa oikea paikka olla. Ja oli ilma täynnä mitä tahansa, sitä on helppoa hengittää ja keuhkosi kiittävät jokaisesta hengenvedosta, koska se parantaa ikävää. Ikävä katoaa, se muuttaa muotoaan, valuu pois ja kasvoille leviää vihdoinkin hymy. Koti on mielentila, ei paikka ja se voi löytyä sieltä mistä olisit viimeiseksi keksinyt katsoa.
Se voi olla sen ihmisen syli, jota et ajatellut vuosiin. Ei hän käynyt mielessäsikään, mutta kun hetki tuli, oli hänen sydämen lyönteihinsä helppo nukahtaa. Ja olet kotona, olit missä tahansa kun hän vain on siinä ja sinä suljet silmäsi, olet enemmän kotona kuin koskaan. Etkä osaa tai voi kaivata mitään muuta.
Koti voi olla ne äänet, jotka ympäröivät sinut kuin lämmin peitto. Nauru, lokit, meri. Puhe, autot, koirat. Ja niin kauan kun pidät silmäsi kiinni ja hukut niihin ääniin, ei sinun tarvitse liikkua minnekkään. Siinä on hyvä. Tässä on hyvä. Pidä silmät kiinni ja kuuntele. Tunne.
Koti on mielentila, ei paikka. Ja sen voit löytää ihan mistä tahansa, vaikka sen meren rannalta, jonka toista lahdelmaa vihaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti