Sotku.

Kai se meni niin kuin pitikin. Ei multa kysytty, ei ennen, ei nyt. On helppo rikkoa jotain, jota ei koskaan ehjäksi saatukaan. Sun oli niin helppoa rikkoa mut, kuin ois tikkarin ottanut lapselta. Hetken voin paremmin ja sitten en.

Mä nään nyt unissani jonkun muun. Puhtaalla tahdonvoimalla toin sen uniini, koska se sattuu vähemmän kun sinä. Sillä jollakin oli vahvat kädet ja se maistui suolalle, ihan niin kuin tämä maailma, jossa nyt elän. Ja sä et tiedä tästä maailmasta mitään, kun et halua tietää. Sulle riittää se kylä, jossa ei oo enää yhtäkään kiveä käännettäväksi, se tyttö, joka ei aiheuta sussa muuta kun velvollisuudentuntoa. Velvollisuudentunto vai rakkaus? Sä oot valintas tehnyt, hyvin heitit sitä noppaa, täytyy sanoo. Ja usko pois, tähän peliin et halua enää lähtee. Mä osaan olla puhdasta pahuutta, jos haluan.

Oon muistellu tätä kaikkea. Käyny läpi jokaisen muiston, käännellyt niitä varoen kuin hauraita valokuvia, ihan kuin ne voisivat kadota jos en ole varovainen. Miksi ne katoaisivat, kun ovat säilyneet tähänkin asti? Muistan kaiken siitä salmiakista lähtien. Mulla oli nälkä ja se maistui suolaiselle. Ja sä et voinut ymmärtää miksi mä join dieettikolaa, vaikka olin jo tuulta kevyempi. Siks, että riittäisin sulle. Kun olisin ymmärtäny, että riitin aina.

Muistan mitä söit siinä leffassa, jota olen aina rakastanut. Karkkeja, jotka näytti palapelille. Ja mä mietin miten kokoaisin tän meidän oman palapelin, jonka paloista puolet oli hukassa tai niitä ei oltu koskaan edes tehtykään. Olit niin suloinen, niin onnellinen. Ja samaan aikaan mä pohdin tietä ulos, koska en osannut muuta. Mä olin kamala, ilkeä. Sydämetön. Halusit tehdä musta onnellisen ja mä halusin rikkoa sut, että mun olis parempi olla. Että mun arvo olisi yksi sydän.

Muistan sen kuinka suudeltiin sen joen rannalla. Sen joen, jonka ylittäminen ilman kyyneleitä on nykyään lähes mahdotonta. Se joki on sun ja sulle ja meille. Sinä iltana tein valinnan olla sun kanssa, mutta yllättäen viikkoa myöhemmin sä et ollutkaan enää lähellä. Sä valitsit jonkun muun ensimmäisen kerran. Ensimmäisen kerran et palvonutkaan maata, jolla kävelin. Vasta myöhemmin sain tietää, että pelkäsit mua. Ja syystä, olisin rikkonut sut uudestaan, ei mulla ollu munaa jättää sitä, joka teki mut. Hän rakensi mut puhtaalla väkivallalla.

On ilmeisesti aika maksaa kovaa hintaa. Anteeksi ei saa pyytämällä, vaan todistamalla. Jos saa.