Sä olit taas mun unessa ja taas sanoit ne sanat joita eniten haluisin kuulla. Sä halusit mut. En koskaan olis halunnut herätä unesta, jossa kaikki on just niin kun pitää, mutta karu maailma on kohdattava. Aamun valossa mä oon ruma ja riittämätön ja sä et halua mua. Et halua. Ja sä et ees jaa tätä maailmaa mun kanssa, sun pitäs. Sun pitäs jumalauta kysyä millasessa maailmassa mä elän. Mä luulen tietäväni missä sä elät ja miten. Musta tuntuu et oon eläny samanlaisessa maailmassa aikanaan, mulla vaan oli järkeä jättää se maailma ennen kuin kotiuduin liiaks. Ja mun maailma oli paska miinus appiukko. Sun maailma on kuulemma paska plus appiukko. Ja ei, mä en todella käsitä.
Vaikka kuinka yritän väittää, etten halua sitä kliseistä maailmaa niin ehkä kumminkin ihan vähän haluan. Ehkä ihan pienen pätkän sitä rivaria ja sen volvonkin. Mut sä et istu mun vieressä siinä volvossa ja sä et asu mun kanssa siinä rivarissa. Sä et omista mun kanssa sitä kultastanoutajaa ja sä et oo se, joka kuuntelee mun tarinoitani aamuisin. Meiän lapsella ois ruskeet silmät, sillä lapsella jonka nään kuvitelmissani ei oo. Ne on mitä tahansa paitsi ruskeet. Sinä ja minä yhdessä on tyhmin juttu mitä oon ikinä kuullu. Naurettava. Mun kanssa siinä rivarissa asuu kuka tahansa paitsi sä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti