Kuoleman kanssa

Harjoittelu ja viikko nro. 5. Kuolema asuu yhdessä huoneessa ja se ei ole kaunis. Itseasiassa se on rumempi kuin koskaan luulinkaan, hirvittävä, pelottava, ahdistava. Melkein näen sen siellä nurkassa odottamassa sitä hetkeä, jolloin se ottaa omansa. Ja tiedän, että hän näkee sen. Hän tuijottaa sitä silmiin ja pelkää. Silmät ovat jo sumenneet, mutta tiedän niiden näkevän. Hän, joka on ollut tässä maailmassa 86 vuotta ja nyt se kaikki on tulossa loppuunsa, liian aikaisin. Liian aikaisin, hän kertoi minulle, koska viikkoja taaksepäin kaikki oli vielä hyvin.

Pidin hänestä heti. Muistan kuinka hän saapui pyörätuolilla, mutta heti kun se pysähtyi hän nousi ja oli niin ylpeä - kauniskin. Hänellä oli valkoinen turkki, valkoiset saapikkaat ja paljon koruja, mutta ennen kaikkea hänellä oli arvokkuutta ja elettyä elämää. Se turkkikaan ei peittänyt sitä, tiesin että on täynnä viisautta ja tarinoita. Voi kunpa olisin kuullut niitä enemmän. Nyt hänen sanansa ovat muuttuneet huudoiksi, jotka jäävät korviini kaikumaan.

Puhut kuoleman kanssa, kieltä jota elävät eivät ymmärrä.

Pidin häntä kädestä, kun häneen koski niin paljon, että vain kipu veti häntä takaisin tähän maailmaan. Pyysin häntä lopettamaan taistelun: "luovuttaisit jo, ole kiltti. Tätä taistelua et voi voittaa." Mutta hänellä on halu elää ja minä voin vain yrittää ymmärtää mistä se tulee? Mikä saa ihmisen taistelemaan jokaisesta tunnista, kun lähtölaskenta on alkanut jo päiviä sitten? Kun viimeiset neljä päivää ovat jo olleet varastettuja. Kello tikittää jo taaksepäin, päästä irti ja kipu loppuisi.

Miksi pelkäät niin kovin?

Minä hyräilin hänelle laulua, jospa hän ei sitten pelkäisi. Sanoin että kaikki järjestyy ja kipu on kohta poissa. Ja että ei tarvitse pelätä. Mutta mikä minä olen kertomaan hänelle mitä pelätä ja mitä ei. En näe sitä mitä hän näkee, en tunne mitä hän tuntee. Jos olisin hänen paikallaan, minäkin pelkäisin. Ja kaikki mitä minä haluaisin olisi, että joku pitäisi minua kädestä. Pitäisi kädestä ja koittaisi kohdata rinnallani sen viimeisen pisteen. Ja sitten se loppuisi. Kipu loppuisi. Kaikki loppuisi.

Mutta kuolema ei ole kaunis.