Traumatisoitunut

Trauma on kreikan kielestä tuleva sana, jolla tarkoitetaan ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta aiheutuvaa henkistä tai ruumiillista vammaa.

Psyykkinen trauma tai psyykkinen järkytys on pitkäaikainen mielenterveyteen vaikuttava haitta, joka on syntynyt traumaattisisten ärsykkeiden ylittäessä tietyn sietokyvyn asteen. Trauman seurauksena yksilö ei kykene selvittämään traumaattiseen tapahtumaan liittyviä ajatuksia eikä tunteitaan. Sen voivat aiheuttaa monenlaiset tapahtumat, mutta on olemassa muutamia yleisiä tekijöitä. Traumaattisessa tapahtumassa on usein kyse täydellisestä avuttomuuden tunteesta, minkä aiheuttaa todellinen tai mahdollinen uhka henkeä, ruumiillista koskemattomuutta tai mielenterveyttä kohtaan. Yksilön normaalia ajatusmaailmaa järkytetään, mikä altistaa hänet hämmentyneeseen ja turvattomaan tilaan.

Sinä aiheutit minulle trauman, ylitit minun sietokykyni rajan. Et tahallasi, et tietenkään. Miten olisit voinut tietää, että minä olen niin hirvittävän hauras, niin naurettavan keskeneräinen ja itsetunnoton, että en kestä ketään kaltaistasi? Ei sinun pitänyt tulla minun elämääni silloin. Sinun ei olisi pitänyt, ei olisi kannattanut. Ei olisi tarvinnut. Minä en tarvinnut sinua, mutta luulen, että minä olin juuri se mitä sinä tarvitsit.

Muistatkohan ylipäätään miten me tapasimme? Minä muistan. Luulin sinua maailman pisimmäksi japanilaiseksi. Nyt en voi ymmärtää miten näytit silmiini japanilaiselta, nyt olet minulle kaiken irlantilaisuuden ilmentymä, mutta silloin luulin niin. Ässä sanoi, että olet juuri tullut HongKongista ja nimesi on Miko. Hän lausui sen sillä tavalla irlantilaisen hassusti, luulin että se on japanilainen nimi. Ei ollut. You're as irish as they come. Ja sä oot niin pitkä ja niin mustatukkainen ja pikisilmäinen. Ne silmät etenkin mä tiedän. Niihin mä katosin enkä löytänyt takaisin.

Se aiheutti trauman, miten sä sanoit että et voi nukkua, kun olen sun vieressä. Et voinut olla rutistamatta ja suutelematta, piirtämättä mun poskeen sydämiä ja kirjaimia.
Se aiheutti trauman, miten pidit mun päätä käsiesi välissä ja katsoit niin syvälle silmiin, että pelkäsin aivojeni näkyvän.
Se aiheutti trauman, miten pesit mun hiuksia niin hellästi, että kehräsin.
Se aiheutti trauman, miten kaipasit mua kun en ollut sun luonasi. Kaipasit viestein ja puheluin ja halusit mut luoksesi. Vaadit.
Se aiheutti trauman, miten olit huolissasi musta, kun mun oli paha olla.
Ja se miten käskit mun pysyä juuri tälläisenä kuin olen. Olin.

Ja kaikkein eniten se, että sitten sä hävisit. Menit pois. Lähdit pois. Muutuit. Muutuin? Me muutuimme.

Nyt minä kävelen täällä traumani kanssa ja pelkään, että se näkyy. Tai oikeastaan toivoisin sitä. Pelkään, että se ei näy, eikä se näykään kun olen sen niin hyvin kätkenyt kaiken tämän alle, jota nyt kutsun elämäkseni. Vaan elossahan minä en ole, vaan horroksessa. Aina siihen asti, kun me taas tapaamme.