maanantai 18. lokakuuta 2010

sä.

Pelkään ja odotan. Oon valmis, tai luulen olevani. Toivon olevani, koska huomenna sä seisot mun edessä ja mä aion rakastaa sua ja näyttää sen. Äiti opetti että valehdella ei saa, joten olen sitten niin selkäpiitä karmivan rehellinen ja toivon, että sä et särje mua.

Älä kiltti särje mua.

Sun äänes, mä kehräsin. Kuulin sen eilen ensimmäistä kertaa kuukausiin ja mun sydän pysähty. Ja käynnisty sykkiäkseen nyt taas vaan sulle. Mä tahdon hukkua suhun, mä haluan kadota ja unohtaa kaiken muun. Mä jättäisin kaiken sun takia, niin paljon sä oot.

Mä jätän kaiken.

Paitsi sut. Mä tahdon vain sut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti