Tällä sanalla on nyt surullinen kaiku, koska sinun nimesi on siihen väkisin liitetty. Ootkohan sä hukassa nyt kun susta tehdään vanhempi vastoin sun tahtoas. Ylimielistä multa päättää mitä sä tahdot, enhän mä tiedä vaikka olisit maailman onnellisin nyt. Vaikka olisit ostanut lapsellesi jo potkupukuja ja valinnut nimiä. Te olisitte, yhdessä, sinä ja se sopiva tyttö. Vielä kaksi päivää sitten naiiveissa unelmissani meillä oli pieni marginaalinen mahdollisuus, mutta ei enää. Susta tulee isä lapselle, jolla toivottavasti ei ole ruskeita silmiä. Kun meidän lapsella piti olla.
Ja mähän itse toivoin tälle loppua, sulle ja mulle. Sellaista loppua, ettei me koskaan enää voitaisi palata menneeseen, edes hetkeksi. Sain mitä tilasin. Nyt se on loppu. En voisi koskaan sekaantua teidän perheeseenne, sitähän se nyt on. Perhe. Teidän perhe. Olen monia asioita, mutta perheenrikkoja en ole. En voi olla, sitten menettäisin sen viimeisenkin pisaran arvoa. Pisarakin on tyhjää parempi, pisaran kanssa voin elää.
Onneksi olkoon, isä.
The End.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti