Katseita.
Hän katsoi ystävääni, ei minua. Vai minuako kuitenkin? Hymyä, paljon naurua. Vihaan hampaitani, mutta hän naurattaa minua, joten yritän unohtaa sen. Kosketus, kun hän painaa hatun päähäni. Sähköä pienen voimalan verran.
Ääntä.
Hän puhuu nopeasti ja hänen äänensä on syvä. Se melkein nukuttaa minua, mutta sähkö jota siitä saan pitää minut hereillä, täysin hereillä. Sanoja, joita arvostan, tarinoita. Ja kun hän lupasi, että pärjään, uskoin. Kosketus niiden sanojen jälkeen vei minut kauas pois.
Suudelmia.
En voinut uskoa sitä, ei meidän pitänyt suudella, ei sinun pitänyt haluta huuliani. Kaltaisesi eivät halua huuliani. Ihoa, karheutta, lämpöä. Sanoit antavasi minulle lämpösi, kun tärisin. En ole palellut kertaakaan sen jälkeen, olen täynnä lämpöä.
Tulen takaisin, jos annat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti