Haluaisin uskoa siihen, että kaikki järjestyy. Lisäksi uskoisin mielelläni kohtaloon. Ja horoskooppeihin. Ja siihen, että avaruudessa on elämää. Kaikki nämä kytkeytyvät itseasiassa toisiinsa. Haluaisin, että olisi joku taho, joka järjestää elämääni, tekee siitä sellaista kuin se on, kehittelee syy-seuraussuhteita. Että minä en ole vastuussa kaiken sössisimisestä, vaan joku muu jossain todella kaukana on. Ja jossain on olemassa tarkoitus tälle kaikelle. Jokainen kipu, menetys, suru, ilo, nauru, onni vie minua johonkin. Jossain valmistuu joku suurempi suunnitelma, joka odottaa toteutumistaan ja eräänä kauniina päivänä se valkenee minullekin.
Toivon.
Toivon, että kaikki järjestyy, mutta mitä ihmettä se tarkoittaa? Järjestyy? Ovatko asiat nyt epäjärjestyksessä? Vinossa linjassa? Sekaisin? Ei oikeastaan. Oikeastaan elämäni on nyt enemmän järjestyksessä kuin koskaan ennen. Minulla on koulupaikka, olen valmistumassa hyvään ammattiin, minulla on asunto, jossa saanen asua niin kauan kuin haluan. Minulla on ystäviä, koirat, perhe. Kaikki on hyvin ja silti jotain niin suurta puuttuu. Jotain, mikä aiheuttaa itseasissa enemmän epäjärjestystä kuin mikään muu.
Rakkaus.
And above all else, I need love. Ja se on silmieni edessä, en vaan saa siitä otetta. Se on ironiaa. Kaikki mitä tarvitsen on edessäni ja minun pitäisi valita. Ne vai hän? Haloo kuuleeko kukaan, kohtalon on puututtava peliin. En pysty siihen itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti