lauantai 18. huhtikuuta 2009

Pakko

Odotusta. Tunnit ovat hitaampia kuin koskaan, janoan päästä luoksesi ja silti toivon että se hetki ei koskaan tule. Pelkoa. Mitä jos jokin meneekin pieleen? Mitä jos en olekaan sitä mitä luulit ja toivoit, mitä tarvitsit? Kaipausta. Tarvitsen syliäsi kipeästi. Mikään muu ei auta tähän polttavaan kipuun, sinä vain, sinä vain.

Sydän hakkaa pumpumpum, jännittää. Pakko olla kaunis, pakko olla hauska. Pakko olla itsevarma ja upea, ihana ja haluttava. Jotain mitä en ole oikeasti. Pumpum. Lisää puuteria ja tekohymy. Näytän hirveältä. Lakalla yritän paikata minäkuvassani olevat railot, mutta eihän se mene niin. Ei se vaan mene niin.

Olen kuin peura ajovaloissa. Säikky, neuroottinen, pakokauhuinen. Haluaisin kääntyä takaisin kotiin, mutta jalat vievät minua silti kohti sinua. Poispoispois, piiloon josta kukaan ei minua koskaan löydä. Mitä jos vihaat minua? En selviä siitä, vihaan jo itseäni niin paljon.

Tiedän ampuvani itseäni jalkaan tulemalla luoksesi,teen sen silti. Ikään kuin en muuta voisi. Voisinko? Onko minulla vaihtoehtoja? Pelkään unohtuvani ja unohtavani itsenikin, jos nyt annan pelolle vallan. En saa antaa sen voittaa. Sydän tässä särkyy, mutta särkykööt. Ainakin olen elossa.

Kohmeinen ilma piirittää minua ja salpaa hengitykseni. Pumpumpum. Askelteni tahdissa sydän hakkaa, olen jo lähellä.

Pysähdyn ja kuuntelen. Sydän on yhtäkkiä hiljainen. Pelko vei sen mennessään.

Suljen puhelimen ja käännyn takaisin kotiin. Ei hätää. Ei enään mitään hätää.

Tuuli varastaa anteeksipyynnön huuliltani. Sinne se katoaa katupölyn mukana arvoiseensa seuraan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti