Sinä et ymmärrä painoasi. Tiputtelet sanoja ikään kuin ne olisivat vain kirjaimia ja äänteitä. Eiväthän ne ole, niillä on merkitystä. kaikella on merkityksensä, mutta sinä et käsitä. Sinä et ymmärrä painoasi, sanojesi tai tekojesi seurauksia. Kaikella on väliä minun maailmassani ja täällä sinä painat kaikkein eniten.
Minä muistan sinun kätesi. Muisto on erilainen kuin se totuus mitä tunnen nyt. Silloin kauan sitten kätesi vaativat ja halusivat. Muistan tunteneeni kuuluvan niille käsille ja kun et sitten halunnutkaan minua, en voinut uskoa. Kädetkö valehtelivat? Et ymmärtänyt että sillä miten koskit minua oli merkitystä. Teit mustelmia halutessasi vain koskettaa. Mustelmia joiden juuret ovat jossain pelottavan syvällä.
Et ymmärrä, että satutat minua edelleenkin. Edelleen ne mustelmat ovat säilyneet ja sinun haluttomuutesi saavat ne sinertämään uudelleen. Jatkuvasti.
Olen onneton.
Et ymmärrä, et edes yritä, et halua.
Sinä riität, minä en. Vaikka luulet kokoajan sen olevan toisinpäin. Ja minä näen kaavan. Kuka tahansa, joka katsoo tarkasti näkee miten tässä käy.
Minä lähden, sinä jäät ja pian kerrot haavoistasi joita aiheutin jollekin toiselle tytölle.
Ja minä olen tuolla jossain hankkimassa lisää haavoja. Kun mikään ei tunnu miltään, tekee kipu niin valitettavan hyvää. Niin helvetin hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti