keskiviikko 31. elokuuta 2011

Koska maailmani maalattiin.

Mustaa, kulta. Täällä on ihan mustaa ja mä tahtoisin kertoa sulle. Tahtoisin sut tänne pimeään mun kanssani, haluaisin imeä sultakin pois valon. Koska en tahdo olla yksin, en tahdo.

Mutta enhän voi valoasi riistää, en mitenkään. Sinulla on oikeus iloon ja riemuun, olet nuori ja ihana. Minä olen vain väsynyt. Jos saisin vain osan valostasi, voisitko sitä antaa? Tai lainata.

Mua itkettää enkä oikeastaan tahdo sinua lähelleni. En jaksa iloasi, se ei mahdu ympärilleni kun täällä on nyt niin pimeää. Nähdään sitten, kun jaksan taas nauraa. Nähdään sitten, kun voin tulla täältä pois. Nähdään, kun olen minä taas.

Odota minua, kulta. Odotathan minua?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti