Sinusta on vaikeaa luopua.

Meidän koti, meidän koira, meidän valokuvat seinillä. Meidän uni meidän värikkäissä lakanoissa, meidän eripariset kahvikupit ja halkeilleet lautaset. Meidän rakkaus. Miksi pitikään antaa itsestään kaikki tälle suhteelle, kun kerran olin varma että se ei kestä? Siksi koska annan aina, en muutakaan osaa.

Tuli vaan mitta täyteen. Mitta täyteen tätä riittämättömyyttä ja yksinäisyyttä, joka vaivaa minua aina kun olen kanssasi. Täynnä tätä kipua ja nieltyjä kyyneleitä, joihin väsynyt ja kolhuinen kehoni alkaa hiljalleen hukkua. Suolaista ja märkää. Ja surkeaa.

Mutta on vaikeaa, on tosi vaikeaa päästää irti. Viimeinen kesä, viimeinen reissu pohjanmaalle, viimeinen kerta elokuvissa. Viimeinen syksy, viimeinen sitä, viimeinen tätä.

Hiljaa hyvästelen sinua kokoajan ja suren sinua pois.