Epäusko.

Sinun ei koskaan enää pitänyt satuttaa minua. Rakastat enemmän kuin mitään, eniten maailmassa, sinä sanoit. Tyhjät lupaukset, merkityksettömät sanat jäävät kaikumaan autioutuneisiin huoneisiin. Miten me tultiin tähän?

Alkuvuosi oli kuin auringonnousu pitkän kaamoksen jälkeen. Revontulet pimeässä yössä, lämpö keskellä jääkylmää talvea. En ole koskaan ollut niin onnellinen, en koskaan. Oliko se ensimmäinen varomerkki? Olisiko minun pitänyt tietää, että tuollainen onni ei ole totta? Se on pelkkä harhaluulo, kulissi. Ja se ampuu minua jalkaan. Syö minut elävältä.

Sinä teet kipeää.
Sinä saat minut kyseenalaistamaan arvoni.
Sinä et rakasta minua.
Sinä rakastat ajatusta minusta.