Asioita, joita ei tiedä, on vain päätettävä. On päätettävä miten se asia on, jos ei ole keinoa saada tietää miten se oikeasti on. Minun on päätettävä mitä sinä tunnet ja ajattelet, koska en tiedä, enkä saakkaan tietää.
Tänään minä päätin, että sinä ikävöit minua. Mietit toisinaan teitkö virheen, kun päästit minut menemään. Kun satutit minua. Mietit pyytäisitkö anteeksi vai antaisitko minun olla, koska et halua rikkoa minua enää. Mietit olisiko sinuun sattunut vähemmän, jos olisit antanut minun jäädä.
Viime yönä, kun makasin valveilla, päätin että sinäkin makaat. Makaat, etkä saa ajatuksiltasi rauhaa. Mietit sitä kuinka joskus makasin siinä sinun kanssasi, valvoin hengitystäsi, kun olit kipeä, lämmitin sinua, kun palelit. Suutelin huuliasi, kun sinua itketti. Mietit millaista olisi, jos olisin siinä nytkin ja mietit miten saisit minut takaisin.
Sellaisten öiden jälkeen, kun olen nähnyt sinusta unta, päätän että minäkin olen ollut sinun unissasi. Sinä uneksit minusta ja meistä. Niissä unissa sinä rakastat minua, on kesä ja olet onnellinen, ihan niin kuin joskus olit. Ihan niin kuin joskus rakastit. Ja aamulla, kun heräät, luulet hetken herääväsi minun vierestäni. Kun avaat silmäsi, enkä olekaan siinä, mietit voisinko vielä joskus olla.
Voisin, vaan en ole.
Päätin, etten enää koskaan ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti