Liian helposti, naurettavan helposti. Sä saat mut kiedottua takaisin siihen samaan paulaan, niihin samoihin ruskeisiin silmiin ja mä kaadun. Onnellisena, mutta kaadun, kun mun pitäisi seistä. Kun mun pitäisi nauraa ja heilauttaa hiuksia, kun mun pitäisi olla vahva, kun mun pitäisi käydä nukkumaan ilman sua. Kun mun pitäisi, mutta en pysty. Koska sulla on ne ruskeat silmät ja se nauru. Mua ei naurata enää ja mä kaadun vuoteeseen sun kanssasi.
Liian helposti.
Osittain omasta tahdosta, osittain, koska mulla ei ole omaa tahtoa. Mä tahdon sut, mutta otan senkin mitä en tahdo - kivun. Sun mukanas tulee kasa kipua, epävarmuutta, heikkoutta, surua. Olen hetken aikaa ihan usvassa, kunnes herään todellisuuteen. En mä sua saa, en pääse lähellekään. Ei sua voi saada, sä olet vapaa. Sä olet vapaa ja vangitset mut.
Liian helposti.
"And in a bullet proof vest, with the windows all closed
I'll be doing my best and I'll see you soon
And in a telescope lence, and when all you want is friends
I'll see you soon."
Me nähdään kahden päivän päästä rakas ja.
Me erotaan kahden viikon päästä.
Ja.
Liian helposti oon sun, kun sä et ole ollenkaan mun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti