Se oli päätös alusta alkaen, ei sattuma. Ei kohtalon johdattelua tai korkeamman tahon suurta suunnitelmaa, se oli päätös. Päätös antaa sun satuttaa mua taas kerran, koska mä halusin tuntee jotain. Halusin tuntee sut, halusin olla osa sua ja sun elämää ja sitä elämää, jonka kerran jo hylkäsin. Tarvin sua ja kaikkea sitä, josta luovuin. Se oli päätös.
Se oli valinta sun ja horroksen välillä. En mä ollu hereillä, en unessa. En onnellinen, en surullinen. En elossa, en kuollut. Sä herätit mut henkiin, mutta millä tavalla. Sillä, joka tekee mut tietoiseksi kaikesta siitä kivusta, mitä ihminen vaan voi kokea. Särjet mun jokaista luuta, nyit kipuna jokaisessa hermossa. Ja sitten räjähdät onnena sydämeeni vain vaihtuaksesi taas kipuun ja epätoivoon. Elossa, mutta millä tavalla? Mutta se oli valinta. Koska valitsen kivun koska tahansa kuoleman sijaan.
Se oli kahdesta vaihtoehdosta se, jonka uskalsin valita. Olit täyspimeys tai kirkas valo, jatkuvan varjon ja hämärän sijaan. Sun kanssa kaikki oli joko tai, ja aina potenssiin tuhat, ei mitään siltä väliltä. Ei sitä ihan ookoota, jota vihaan ja pelkään. Kartan. Olit vaihtoehto, joka mun oli valittava tai en olis se kuka olen. Oot tehnyt mut, ollut rakentamassa mua, joten valitsin sut. Luulin, että sitä päivää ei tulekaan, ettenkö valitsisi sua jos mahdollista.
Ja nyt elän päivää neljä sen jälkeen, kun valitsin jotain muuta.
The stars, the moon, they have all been blown out
You left me in the dark
No dawn, no day, I’m always in this twilight
In the shadow of your heart
I took the stars from our eyes, and then I made a map
And knew that somehow I could find my way back
Then I heard your heart beating, you were in the darkness too
So I stayed in the darkness with you
But not anymore.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti